...mutta onneksi meitä luultiin ainakin hollantilaisiksi, amerikkalaisiksi, norjalaisiksi, unkarilaisiksi ja italialaisiksi. Lisäksi Esko esiteltiin venäläiseksi juopoksi, joka vain seuraa meitä.
Polttarit eivät tietenkään menneet täysin suunnitelmien mukaisesti, mutta aika hyvällä prosentilla suunnitellut rastit toteutuivat. Alkoholia kului melko railakkaasti ja meno oli odotetun asiatonta. Teemabiisiksi muotoutui Mennen tullen -viihdesarjan tunnetuksi tekemä Der Eiermann (Klingelingeling Klingelingeling, hier kommt der Eiermann), jonka myöhemmin selvitin Klaus & Klaus-nimisen yhtyeen tuotokseksi.
Joillain kielitaidottomilla ihmisillä on uskomaton kyky selviytyä ulkomailla suomella. Jarkon ravintolassa esittämä tilaus "Kiapatta parma ja viski" ymmärrettiin. Sen sijaan saman persoonan esittämä tilaus "kolme viskiä, kaks bisseä ja neljä tekilaa" ei tuottanut hänen toivomaansa lopputulosta; muun seurueen onneksi.
Berliinin matkakuvauksen lopetan Jonin toimiamme ihmettelemään tulleelle saksalaismiehelle esittämään iloiseen tervehdykseen: Patavitonen, nyrkki perseeseen!
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
torstai 24. toukokuuta 2007
Berliiniin
Kohta edessä lähtö Berliiniin. Takaisin olisi tarkoitus yrittää maanantaina. Ohjelmassa kaljan juontia, Jonin polttarihumua ja muuta spedeilyä. Lisämausteen matkaan tuovat gayparade ja muut karnevaalit ja niitä seuraamaan tulevat 1,5 miljoonaa turistia ja taskuvarasta sekä lauantaille ennustettu myrsky. Matkan tilinpäätös seuraa myöhemmin.
tiistai 22. toukokuuta 2007
Ahdistus
Aijai, kylläpä taas on messevä vitutus-masennus-ahdistus päällä. Mitään en saa aikaan, en edes kirjoitettua treenipäiväkirjaa, saati sitten koulutehtäviä. Raha-asiat ovat kovin huonolla tolalla, kun opintotuki loppui lopullisesti. Haen toimeentulotukea ja siinä taas kärsii Kukka, koska sossun näkemyksen mukaan avopuolison pitää elättää toista, jos tällä ei ole rahaa. Uusimpien mittausten mukaan maksakin on vielä aiempaakin huonommassa kunnossa. Ei ihme että vatsa on koko ajan kipeä. Juomista ei saa kuitenkaan lopetetuksi.
Noh, näin nyt, torstaina Berliiniin. Sen jälkeen katsotaan näkyykö tunnelin päässä valoa vai vaihtuuko alamäki syöksykierteeksi... Onneksi en sentään ole ainoa.
Noh, näin nyt, torstaina Berliiniin. Sen jälkeen katsotaan näkyykö tunnelin päässä valoa vai vaihtuuko alamäki syöksykierteeksi... Onneksi en sentään ole ainoa.
keskiviikko 9. toukokuuta 2007
Lostloren treenit perjantaina 4.4.2007
Taas oli oikein muikeat treenit, kun pari viikkoa oli jäänyt väliin ja kaikki olivat paikalla. Kokoonpano siis minä - kitara ja mikki, Ville - kitara, Olli - mikki ja basso ja Juuso - rummut.
Aluksi huomasimme, että Villen tavallisesti käyttämästä vahvarista oli mennyt kanavanvalitsin kokonaan rikki. Koska itse en kanavanvalitsinta tarvitse, kun käytän Zoomin efektipedaalia särön ja puhtaan saundin vaihteluun, niin vaihdoimme vahvareita. Mutta emme paikkoja, kun emme viitsineet siirtää kaappeja, joten vakiopaikkani siirtyi rumpujen edestä kämpän takaosaan. Muutos oli yllättävän suuri, kun on tottunut olemaan yhdessä ja samassa paikassa joka treeneissä.
Sitten treeneihin: Koska Olli tuli myöhässä, me muut ehdimme jo virittäytyä tunnelmaan soittamalla pari kertaa End of Innocencen ja jammailemalla jotain epämääräistä. Ilmeisesti juuri tämän vuoksi perinteinen avausbiisimme City of Sun rullasi oikein hienosti kun Olli oli saapunut avaamaan treenit. Itse totesin, etten tehnyt biisin soitossa yhtään virhettä, kuten en tee elämässäkään virheitä.
Sitten soittelimme suht rauhalliseen tahtiin loput perussetistä läpi: True Believer, Moonlight Park, Stephen Is Writing Dreams, Wicked Dreams, Beyond Expectations, End of Innocence. Jossain välissä pidimme tavanomaisen tupakkatauon. End of Innocencea veivattiin taas muutama kerta, jotta sen soittoon saataisiin rutiinia.
Sitten pari biiseistä toiseen kertaa ja Tonttu ja kello olikin jo kahdeksan.
Hyvät treenit, kuten miltei aina, kun kaikki ovat läsnä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Myös parin viikon tauko oli tehnyt hyvää soittoinnolle. Allekirjoittanut tosin huomasi laulavansa todella huonosti, liekö syynä flunssa tai treenitauko tai jokin muu, mutta itseään ei tosiaan ollut ilo kuunnella. Ja sehän tarkoittaa, että muilla oli vielä tuskaisampaa. Ensi perjantaina sitten seuraavan kerran - toivon mukaan samalla meiningillä, mutta paremmalla lauluäänellä.
Aluksi huomasimme, että Villen tavallisesti käyttämästä vahvarista oli mennyt kanavanvalitsin kokonaan rikki. Koska itse en kanavanvalitsinta tarvitse, kun käytän Zoomin efektipedaalia särön ja puhtaan saundin vaihteluun, niin vaihdoimme vahvareita. Mutta emme paikkoja, kun emme viitsineet siirtää kaappeja, joten vakiopaikkani siirtyi rumpujen edestä kämpän takaosaan. Muutos oli yllättävän suuri, kun on tottunut olemaan yhdessä ja samassa paikassa joka treeneissä.
Sitten treeneihin: Koska Olli tuli myöhässä, me muut ehdimme jo virittäytyä tunnelmaan soittamalla pari kertaa End of Innocencen ja jammailemalla jotain epämääräistä. Ilmeisesti juuri tämän vuoksi perinteinen avausbiisimme City of Sun rullasi oikein hienosti kun Olli oli saapunut avaamaan treenit. Itse totesin, etten tehnyt biisin soitossa yhtään virhettä, kuten en tee elämässäkään virheitä.
Sitten soittelimme suht rauhalliseen tahtiin loput perussetistä läpi: True Believer, Moonlight Park, Stephen Is Writing Dreams, Wicked Dreams, Beyond Expectations, End of Innocence. Jossain välissä pidimme tavanomaisen tupakkatauon. End of Innocencea veivattiin taas muutama kerta, jotta sen soittoon saataisiin rutiinia.
Sitten pari biiseistä toiseen kertaa ja Tonttu ja kello olikin jo kahdeksan.
Hyvät treenit, kuten miltei aina, kun kaikki ovat läsnä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Myös parin viikon tauko oli tehnyt hyvää soittoinnolle. Allekirjoittanut tosin huomasi laulavansa todella huonosti, liekö syynä flunssa tai treenitauko tai jokin muu, mutta itseään ei tosiaan ollut ilo kuunnella. Ja sehän tarkoittaa, että muilla oli vielä tuskaisampaa. Ensi perjantaina sitten seuraavan kerran - toivon mukaan samalla meiningillä, mutta paremmalla lauluäänellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)