Uusi määritelmä

Olen tässä pitkin kesää ja alkusyksyä hehkuttanut kaikille, joita vähänkään kiinnostaa Peter Høegin uusinta romaania Hiljainen tyttöä. En ole onnistunut kirjoittamaan siitä tänne blogiini mitään arvostelua, tai edes lukuraporttia, koska teos oli mielestäni sangen haastava - varsinkin älyllisesti.

Parnasson toimittaja Putte Wilhelmsson on kuitenkin toista mieltä. Teosta kommentoidessaan hän esittää myös näkemyksensä kirjasta pitävistä ihmisistä - siis myös minusta: “Hiljaisessa tytössä Tanskan palvotuin kirjailija on ylittänyt kynnyksen, jonka jälkeen kirjaviisauden kritiikki ja mielikuvituksen ihanne muuttuu tavalliseksi typeryyden palvonnaksi. Ilman mitään näyttöä otaksunkin, että Høegin uuden romaanin varauksettomimmat ihailijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, omistavat vähintään kaksi fengshui-opasta ja uskovat homeopatiaan.”

En ihan tuosta määritelmästä tunnista itseäni...

P.S. Nyt sain ø:n käyttöön, kun kopioin sen tuosta lainauksesta \o/

Täällä jälleen

Nyt onkin ollut tänne kirjoittamisesta pitkä tauko. Älkää huoliko rakkaat lukijani, en ole kadonnut minnekään.

Olen yrittänyt tässä muun stressaamisen ohella kirjoittaa vähän uutta materiaalia Lostlorelle. Biisi on ollut hyvin hankalasti työstettävä, eikä ole oikein suostunut taipumaan mihinkään formuun. Täytyy toivoa, että treeneissä bändisoitto antaisi sille selkeämmän muodon. Biisi ei ole vielä valmis ja on aika selvää, että siihen tulee vielä lisää osia. Sanoitus on myös työn alla, mutta loppujen lopuksi en ole ollenkaan varma kaipaako biisi sellaista.

Tässä loppukesän aikana on myös tullut luetuksi kirjoja, joista nyt päällimmäisinä mielessä ovat eilen loppuun lukemani Elaine Pagelsin Gnostilaiset evankeliumit (siis tutkimus aiheesta, eivät itse evankeliumit) ja Petri Tammisen Enon opetukset. Saatan kirjoittaa kyseisistä teoksista vielä jotain myöhemmin. Tänään aloitin lukemaan Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa, josta on lainaus tuolla sivun vasemmassa reunassa "Ajatuksia" otsikon alla.