Unettoman yön ratoksi kirjoitin pikkunäppärän biisinsanoituksen, josta ei tullut ihan sellainen kuin olisin halunnut. Teksti sisältää kirjoittajan lisäksi myös tekstiin itseensä kohdistuvaa itseironiaa.
Intertext
Drinking too much
and listening to music
makes me think (that)
I could be someone else
Like Cohen
I sing about Jesus
though I even don't know
if he ever walked the earth
In this crappy little bar
I'm singing "Hallelujah" / "Suzanne"
Watch me now
as I humiliate myself
Drinking too much
and listening to music
makes me think (that)
I could change the world
Like Dylan
I sing about injustice
But I even can't find
the justice in my thoughts
On this crappy narrow alley
I'm singing "The times they are a-changing" / "North Country Blues"
Watch me now
as I humiliate myself
Drinking too much
and reading wrong books
Makes me think (that)
I could rule the world
Like Rodja*
I want to get a hatchet
and see
what I can do with it
(* translitteraatio englanniksi lienee Rodya)
Ja jos joku tätä lukee, niin voi korjata jälleen kielioppivirheitä.
tiistai 9. joulukuuta 2008
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Systeemiäly
Systeemiäly on Teknillisen korkeakoulun Systeemianalyysin laboratorion perustajan Raimo P. Hämäläisen ja samassa laboratoriossa jostain kumman syystä professorina vaikuttavan (tai ainakin vaikuttaneen) lähinnä paremmin filosofina ja parisuhdeneuvojana tunnetun Esa Saarisen luoma käsite. Systeemiälyllä tarkoitetaan ilmeisesti jotain sellaista, että ihminen tekee oikeita valintoja ja pystyy ratkaisemaan ongelmia intuitiivisesti ilman objektiivista päättelyä. En vielä oikein tiedä liittyyvätkö systeemiälyllä aikaansaadut ongelmien ratkaisut vain vuorovaikutustilanteisiin vai ylipäätänsä kaikkeen ihmisen ajattelu- ja valintatoimintaan. Ei kyllä taida tietää kukaan muukaan. Unohdan nyt hetkeksi tuon sosiaalisen vuorovaikutuspuolen ja pohdin mitä systeemiäly voisi olla tarkoitettaessa intuitiivista ongelmanratkaisua.
Seuraavassa esimerkissä ei ole kyse sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Mutta kysymys kuuluu, miksi pystymme lukemaan seuraavan tekstin ilman ongelmia (vaikka se ei ole edes äidinkieltämme)?
"Aoccdrnig to rscheearch at an Elingsh uinervtisy, it deosn't mttaer in waht oredr the ltteers in a wrod are, olny taht the frist and lsat ltteres are at the rghit pcleas. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit a porbelm. Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by ilstef, but the wrod as a wlohe."
Jokaisen sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat siis paikoillaan, mutta kaikki muut kirjaimet ovat sekaisin. Itse tekstissähän onkin jo annettu jonkinlainen selitys ilmiölle. Mutta onko systeemiälyllä jotain tekemistä tämän kykymme kanssa? Meidän ei tarvitse pysähtyä tutkimaan jokaisen sanan kohdalla mitä se saattaisi merkitä, vaan asiayhteydestä pystymme ilman ajattelemista ymmärtämään välittömästi intuitiivisesti mistä sanasta on kyse. Ratkaisemme ongelman ajattelematta sitä tietoisesti.
Mutta entä jos intuitiivinen päättelykykymme (systeemiäly?) johtaakin meitä harhaan? Mitä saamme tulokseksi, kun laskemme seuraavan tekstin F-kirjaimet.
"FINISHED FILES ARE THE RE
SULT OF YEARS OF SCIENTI
FIC STUDY COMBINED WITH
THE EXPERIENCE OF YEARS..."
Kolme, eikö totta. Mutta hetkinen, F-kirjaimiahan on oikeasti kuusi, emme jostain syystä laske OF-sanojen F-kirjaimia. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä systeemiälyn kanssa, mutta aivomme ovat selvästi huijanneet meitä.
Seuraava esimerkki ei ole yhtä tyylikäs eivätkä kaikki mene siinä lankaan (minä toki menin), mutta se on ehkä aiheen kannalta relevantimpi. Ja tällä saattaa olla jopa jotain tekemistä myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ulottuvuuden kanssa.
"Mykkä haluaa ostaa hammasharjan. Hän menee kassalle ja on harjaavinaan
hampaita näkymättömällä harjalla. Kassaneiti ymmärtää mitä asiakas
haluaa ostaa ja kaupat tehdään.
Mutta jos sokea haluaa ostaa aurinkolasit, miten hän saa ilmaistua
asiansa? Mieti vastausta?"
Jostain syystä sitä alkaa miettiä, että miten se sokea oikein voisi elehtimällä näyttää haluavansa aurinkolasit. Mutta eihän sokean tarvitse elehtiä, hän voi vain sanoa haluavansa aurinkolasit.
Intuitiivisella päättelyllä saamme siis sekä oikeita että vääriä vastauksia ja ratkaisuita kysymyksiimme ja ongelmiimme. Olisi mukava tietää miten systeemiälyn tehokkuutta on tutkittu. Jos senkin voima perustuu intuitiiviseen päättelyyn, niin voimmeko oikeasti luottaa, että teemme oikeat ratkaisut? Pitäisikö monimutkaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa aina luottaa intuitioonsa ja hylätä järjen ääni, kun intuitio huijaa meitä yksinkertaisissakin ongelmanratkaisutilanteissa? Kuulostaa hulluudelta ja monien uusien ongelmien alulta.
Näitä kysymyksiä on varmasti mukava pohtia ja niistä saa aikaan pitkiä (pseudo?)filosofisia keskusteluita. Mutta suuri kysymys on, miksi näitä pohditaan Suomen ehkä merkittävimmässä ja pyhimmässä kovien ja eksaktien tieteiden ytimessä, Teknillisen korkeakoulun Matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen Systeemianalyysin laboratoriossa. Onko systeemiälyllä oikeasti jotain sovellusmahdollisuuksia niillä aloilla joita kyseisessä laboratoriossa tutkitaan?
Seuraavassa esimerkissä ei ole kyse sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Mutta kysymys kuuluu, miksi pystymme lukemaan seuraavan tekstin ilman ongelmia (vaikka se ei ole edes äidinkieltämme)?
"Aoccdrnig to rscheearch at an Elingsh uinervtisy, it deosn't mttaer in waht oredr the ltteers in a wrod are, olny taht the frist and lsat ltteres are at the rghit pcleas. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit a porbelm. Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by ilstef, but the wrod as a wlohe."
Jokaisen sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat siis paikoillaan, mutta kaikki muut kirjaimet ovat sekaisin. Itse tekstissähän onkin jo annettu jonkinlainen selitys ilmiölle. Mutta onko systeemiälyllä jotain tekemistä tämän kykymme kanssa? Meidän ei tarvitse pysähtyä tutkimaan jokaisen sanan kohdalla mitä se saattaisi merkitä, vaan asiayhteydestä pystymme ilman ajattelemista ymmärtämään välittömästi intuitiivisesti mistä sanasta on kyse. Ratkaisemme ongelman ajattelematta sitä tietoisesti.
Mutta entä jos intuitiivinen päättelykykymme (systeemiäly?) johtaakin meitä harhaan? Mitä saamme tulokseksi, kun laskemme seuraavan tekstin F-kirjaimet.
"FINISHED FILES ARE THE RE
SULT OF YEARS OF SCIENTI
FIC STUDY COMBINED WITH
THE EXPERIENCE OF YEARS..."
Kolme, eikö totta. Mutta hetkinen, F-kirjaimiahan on oikeasti kuusi, emme jostain syystä laske OF-sanojen F-kirjaimia. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä systeemiälyn kanssa, mutta aivomme ovat selvästi huijanneet meitä.
Seuraava esimerkki ei ole yhtä tyylikäs eivätkä kaikki mene siinä lankaan (minä toki menin), mutta se on ehkä aiheen kannalta relevantimpi. Ja tällä saattaa olla jopa jotain tekemistä myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ulottuvuuden kanssa.
"Mykkä haluaa ostaa hammasharjan. Hän menee kassalle ja on harjaavinaan
hampaita näkymättömällä harjalla. Kassaneiti ymmärtää mitä asiakas
haluaa ostaa ja kaupat tehdään.
Mutta jos sokea haluaa ostaa aurinkolasit, miten hän saa ilmaistua
asiansa? Mieti vastausta?"
Jostain syystä sitä alkaa miettiä, että miten se sokea oikein voisi elehtimällä näyttää haluavansa aurinkolasit. Mutta eihän sokean tarvitse elehtiä, hän voi vain sanoa haluavansa aurinkolasit.
Intuitiivisella päättelyllä saamme siis sekä oikeita että vääriä vastauksia ja ratkaisuita kysymyksiimme ja ongelmiimme. Olisi mukava tietää miten systeemiälyn tehokkuutta on tutkittu. Jos senkin voima perustuu intuitiiviseen päättelyyn, niin voimmeko oikeasti luottaa, että teemme oikeat ratkaisut? Pitäisikö monimutkaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa aina luottaa intuitioonsa ja hylätä järjen ääni, kun intuitio huijaa meitä yksinkertaisissakin ongelmanratkaisutilanteissa? Kuulostaa hulluudelta ja monien uusien ongelmien alulta.
Näitä kysymyksiä on varmasti mukava pohtia ja niistä saa aikaan pitkiä (pseudo?)filosofisia keskusteluita. Mutta suuri kysymys on, miksi näitä pohditaan Suomen ehkä merkittävimmässä ja pyhimmässä kovien ja eksaktien tieteiden ytimessä, Teknillisen korkeakoulun Matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen Systeemianalyysin laboratoriossa. Onko systeemiälyllä oikeasti jotain sovellusmahdollisuuksia niillä aloilla joita kyseisessä laboratoriossa tutkitaan?
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Nauhoitusten keskeytymisestä
Nauhoitukset eivät ole edenneet oikein tavoitteiden mukaisesti. Kesän ainoissa sessioissa saimme nauhalle muutamaan biisiin minun ja Villen särökitararaidat. Samalla huomasimme, että signaalin jakaminen heti soittimen jälkeen aiheuttaa vahvistimessa ikävää häiriöääntä, joten ei ole varmaa, ovatko aiemmin nauhoittamamme kitararaidat käyttökelpoisia.
Kitaroita olisi varmasti nauhoitettu loppukesästä paljon enemmänkin, mutta tekniikka teki tenän: koneeni toinen kovalevy hajosi. Onneksi kaikki nauhoitukset ovat ehjänä säilyneellä levyllä, mutta rikkoutuneella levyllä oli käyttöjärjestelmä, joten koneeni on käyttökelvoton kunnes saan uuden levyn (vanhalle levylle en viitsi käyttöjärjestelmää asentaa, koska siinä ei ole tarpeeksi tilaa).
Kitaroita olisi varmasti nauhoitettu loppukesästä paljon enemmänkin, mutta tekniikka teki tenän: koneeni toinen kovalevy hajosi. Onneksi kaikki nauhoitukset ovat ehjänä säilyneellä levyllä, mutta rikkoutuneella levyllä oli käyttöjärjestelmä, joten koneeni on käyttökelvoton kunnes saan uuden levyn (vanhalle levylle en viitsi käyttöjärjestelmää asentaa, koska siinä ei ole tarpeeksi tilaa).
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Yksi uskovaisten ongelmista
Surffailin viimeyönä eri tv-kanavilla, kun en saanut unta ja päädyin katsomaan jotain Taivas-TV7:n keskusteluohjelmaa. Siellä joku asiantuntija kertoi miten kaikki maailmankaikkeudessa on suunniteltua. Hän tiesi myös kertoa astrofysiikan ongelmista; siitä miten tiedemiehiltä puuttuu 95% materiasta, joka tarvitaan että Linnunrata pysyy kasassa, ja sitä yritetään kuulemma paikata keksityillä selityksillä (kuten pimeällä materialla), vaikka on tietysti selvää, että Linnunrata pysyy kasassa koska Jumala pitää kättään sen päällä. Sama asiantuntija esitti lukuisasti muitakin mielenkiintoisia väitteitä (esim. energian alkuperästä ja kaunokirjallisuudesta), ja totesi tieteen olevan vain kysymysmerkkejä toistensa perään. Keskeistä on kuitenkin tämä ajattelutapa, että kun sitä 95% materiasta ei ole löydetty, niin sitä on turha tutkia sen enempää, koska Jumala selittää kaiken.
Uskovaisten suuri ongelma on tämä halveksuva suhtautuminen tietoa ja sen etsintää kohtaan. Jos joku asia on selvä, se kyllä saatetaan hyväksyä, mutta kaikki vähänkin epäselvä selitetään Jumalalla. Jos ennen epäselvään asiaan saadaan hyväksyttävä selitys, asia unohdetaan ja siirrytään todistelemaan Jumalaa seuraavalla selittämättömällä asialla.
Otetaan ääriyksinkertaistava fiktiivinen esimerkki. Uskovainen lähtee keittiöstään käydäkseen saniteettitiloissa. Takaisin palatessaan hän huomaa, että keittiön tuoli on siirtynyt. Selitys: Jumala on siirtänyt sitä, tämä on Jumalan merkki minulle. Pian kuitenkin selviää että uskiksen kaveri Sirpa onkin tullut omilla avaimillaan sisään uskiksen ollessa saniteettitiloissa. Nyt asialle on luonnollinen selitys: Sirpa siirsi tuolia. Uskis ehkä kykenee hyväksymään selityksen, mutta ei kyennyt pohtimaan tätä selitysvaihtoehtoa ensitilassa. Näin tiedettä halveksuvat uskovaiset toimivat.
Jo Luther (huom. ei siis edes pelottava katolinen kirkko) opetti, että tieto on uskon vihollinen. Mihinköhän tämä ihmiskunta olisi päätynyt, jos kukaan ei olisi koskaan halunnut etsiä tietoa, asioiden todellisia syitä. Entä jos kaikki olisivat aina hyväksyneet sairaudet Jumalan rangaistuksena synneista, jotka Jumala ehkä parantaa armossaan. Eipä olisi lääketiede paljon kehittynyt.
Uskovaisten suuri ongelma on tämä halveksuva suhtautuminen tietoa ja sen etsintää kohtaan. Jos joku asia on selvä, se kyllä saatetaan hyväksyä, mutta kaikki vähänkin epäselvä selitetään Jumalalla. Jos ennen epäselvään asiaan saadaan hyväksyttävä selitys, asia unohdetaan ja siirrytään todistelemaan Jumalaa seuraavalla selittämättömällä asialla.
Otetaan ääriyksinkertaistava fiktiivinen esimerkki. Uskovainen lähtee keittiöstään käydäkseen saniteettitiloissa. Takaisin palatessaan hän huomaa, että keittiön tuoli on siirtynyt. Selitys: Jumala on siirtänyt sitä, tämä on Jumalan merkki minulle. Pian kuitenkin selviää että uskiksen kaveri Sirpa onkin tullut omilla avaimillaan sisään uskiksen ollessa saniteettitiloissa. Nyt asialle on luonnollinen selitys: Sirpa siirsi tuolia. Uskis ehkä kykenee hyväksymään selityksen, mutta ei kyennyt pohtimaan tätä selitysvaihtoehtoa ensitilassa. Näin tiedettä halveksuvat uskovaiset toimivat.
Jo Luther (huom. ei siis edes pelottava katolinen kirkko) opetti, että tieto on uskon vihollinen. Mihinköhän tämä ihmiskunta olisi päätynyt, jos kukaan ei olisi koskaan halunnut etsiä tietoa, asioiden todellisia syitä. Entä jos kaikki olisivat aina hyväksyneet sairaudet Jumalan rangaistuksena synneista, jotka Jumala ehkä parantaa armossaan. Eipä olisi lääketiede paljon kehittynyt.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Kuukausista julmin
On kyllä ollut henkisesti aika raskas huhtikuu - kuukausista julmin. Tällä kertaa ei ole pää mennyt pahasti jumiin, mutta kuukauden alun opinnäytetyöstressi ja allergia aiheuttivat viikoksi flunssan ja korkean kuumeen. Kun siitä selvisin niin sain aloitetuksi opinnäytetyön vääntämisen. Aikaa on aivan liian vähän, mutta deadlinehan on tunnetusti paras motivaattori.
Nyt on opinnäytetyön teoreettinen osuus suhteellisen hyvällä mallilla ja ensi viikon agenda olisi sitten menetelmäosuuden ja tuloksien kirjoittaminen. Täysin mahdollista, enää ei voi perääntyä.
Taas kerran musiikki ja alkoholi ovat pelastaneet romahtamiselta. Kun pää meinaa mennä jumiin, niin pitää vain ottaa muutama olut (maksan tilasta välittämättä) ja kuunneltava kovalla volyymilla muutaman kerran Pavarottin versio Nessun dormasta ja Bachin Toccata ja fuuga d-mollissa. Muut hakekoon voimansa jumalalta tai vaikka lenkkipolulta, minä saan sen muualta.
Nyt on opinnäytetyön teoreettinen osuus suhteellisen hyvällä mallilla ja ensi viikon agenda olisi sitten menetelmäosuuden ja tuloksien kirjoittaminen. Täysin mahdollista, enää ei voi perääntyä.
Taas kerran musiikki ja alkoholi ovat pelastaneet romahtamiselta. Kun pää meinaa mennä jumiin, niin pitää vain ottaa muutama olut (maksan tilasta välittämättä) ja kuunneltava kovalla volyymilla muutaman kerran Pavarottin versio Nessun dormasta ja Bachin Toccata ja fuuga d-mollissa. Muut hakekoon voimansa jumalalta tai vaikka lenkkipolulta, minä saan sen muualta.
lauantai 15. maaliskuuta 2008
Lostloren nauhoituksista
Lostloren biisien nauhoitukset ovat edistyneet kaikessa hiljaisuudessa. Rummut on leikelty kasaan kaikissa biiseissä vaikeimpia End of Innocencea ja Gypsies Travelin' in H-minoria lukuunottamatta. Myös bassoraitoja on nauhoitettu ja ne puuttuvat enää kahdesta edellä mainitusta biisistä ja Wicked Dreamsistä.
Pitkäperjantaina olemme varanneet treeniksen kahdeksaksi tunniksi käyttöömme ja silloin olisi tarkoituksenamme nauhoittaa City of Sunin ja Stephen Is Writing Dreamsin kitararaidat. Kyseiset biisit ovat soitannollisesti helpoimmat ja eivät toisaalta kovin tärkeitä meille, joten niillä on hyvä aloittaa nauhoitukset. Aiemmista nauhoituksista viisastuneena voin kertoa, että kun on tehnyt jonkun toimenpiteen muutamaan kertaan, niin on ehtinyt huomata monta asiaa, jotka kannattaa tehdä eri tavalla. Tosin tämä sama huomio pätee elämässä varmaan kaikkeen.
Wicked Dreamsin loppusoolon on lupautunut tekemään ja soittamaan Veikko, joten valmiilla nauhoitteella on toivon mukaan kuultavissa myös kikkelihevi- ja tilulilumenoa.
Pitkäperjantaina olemme varanneet treeniksen kahdeksaksi tunniksi käyttöömme ja silloin olisi tarkoituksenamme nauhoittaa City of Sunin ja Stephen Is Writing Dreamsin kitararaidat. Kyseiset biisit ovat soitannollisesti helpoimmat ja eivät toisaalta kovin tärkeitä meille, joten niillä on hyvä aloittaa nauhoitukset. Aiemmista nauhoituksista viisastuneena voin kertoa, että kun on tehnyt jonkun toimenpiteen muutamaan kertaan, niin on ehtinyt huomata monta asiaa, jotka kannattaa tehdä eri tavalla. Tosin tämä sama huomio pätee elämässä varmaan kaikkeen.
Wicked Dreamsin loppusoolon on lupautunut tekemään ja soittamaan Veikko, joten valmiilla nauhoitteella on toivon mukaan kuultavissa myös kikkelihevi- ja tilulilumenoa.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Lumen taju
Luin pitkästä aikaa Peter Høegin Lumen tajun. Olen pitänyt kyseistä teosta Høegin keveimpänä, outona jännitystarinana. Kymmenen vuotta elämää ja lukemista kuitenkin ilmeisesti kehittää, koska nyt koin teoksen eri tavalla. Tarina on vain raamit ajatuksia herättäville ajatuksille. Lumen taju nousee nyt mielessäni ansaitulle paikalleen Høegin muiden mestariteosten rinnalle. Se on kirjailijan teoksista varmasti vetävin ja koukuttavin, mutta ei siitä huolimatta siis yhtään sen vähempi arvoinen, kuin esimerkiksi Rajatapaukset tai Kuvitelma kahdennestakymmenennestä vuosisadasta.
Mitä ajatuksia Lumen taju sitten minussa herättää. Se kertoo rakkauden monimutkaisuudesta ja monimuotoisuudesta; rakkauden ambivalentista luonteesta, kuinka rakastaminen on yhtäaikaa niin kovin helppoa ja vaikeaa. Tämä on minulle teoksen kantava teema. Muina teemoina voi esiin nostaa ääriolosuhteet ja niissä selviytymisen sekä yksilön vaikutusmahdollisuudet missä tahansa systeemissä.
Mitä ajatuksia Lumen taju sitten minussa herättää. Se kertoo rakkauden monimutkaisuudesta ja monimuotoisuudesta; rakkauden ambivalentista luonteesta, kuinka rakastaminen on yhtäaikaa niin kovin helppoa ja vaikeaa. Tämä on minulle teoksen kantava teema. Muina teemoina voi esiin nostaa ääriolosuhteet ja niissä selviytymisen sekä yksilön vaikutusmahdollisuudet missä tahansa systeemissä.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Yritän vielä
Tuli mieleen pari väittämää, joihin olen ottanut itseänikin yllättäneen näkökulman.
Usein sanotaan, että "kommunismi on kaunis ajatus, mutta se ei toimi ihmisillä". Tai että "suunnitelmataloutta on kokeiltu ja se ei toimi". Myönnän täysin, että suunnitelmatalous ei toimi yhtä hyvin ja tehokkaasti, kuin markkinatalous, mutta että se ei toimisi ollenkaan? Kuitenkin Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat saivat pidetyksi kansalaisensa hengissä (silloin kun eivät niitä tieten tahtoen tappaneet) ja tuotetuksi uusia tieteellisiä innovaatioita ja kulttuuria suunnitelmataloudessa. Eikä Neuvostoliiton romahtaminenkaan varsinaisesti johtunut suunnitelmatalouden täydellisestä epäonnistumisesta vaan sen kyvyttömyydestä vastata markkitalouden asettamaan haasteeseen.
Sitten vielä tuosta kommunismin toimimattomuudesta. Siinäkin vertailukohtana käytetään Neuvostoliittoa ja sen lukuisia ongelmia ihmisten henkilökohtaisen vapauden kanssa. Kuitenkin (taas kuitenkin...) niinkin yllättävässä valtiossa kuin Israelissa kommunismi on toiminut ja toimii edelleen. Ei tietenkään valtiollisella tasolla vaan kibbutseilla. Kibbutsit ovat maatalouskollektiiveja, joissa kaikki tuotantolaitteet ovat kibbutsin jäsenten yhteisomistuksessa. Aikaisemmin kibbutseilla ei edes maksettu palkkoja, vaan kaikki hankinnat tehtiin keskitetysti. Nykyään tosin kibbutseillakin on siirrytty kohti markkinataloutta lisäämällä ihmisten henkilökohtaista omistusta ja maksamalla palkkoja.
Mutta eikö tämä osoita, että kommunismi voi toimia silloin kun siinä mukana olevat ihmiset ovat siihen sitoutuneet? Myös kommunististen yksiköiden pieni koko voi edesauttaa toiminnan kannattavuutta: ihmiset kokevat tekevänsä työtä sellaisen yhteisön hyväksi jonka tuntevat.
Jos joku tämän kirjoituksen onnistuu lyttäämään täydeksi paskaksi 100-0, niin lopetan yhteiskunnallisista asioista jauhamisen. Ja vielä varmuuden vuoksi haluan ilmoittaa, että en ole kommunismin kannattaja, yritinpähän vain tuoda esiin näkökulman joka usein unohdetaan.
Usein sanotaan, että "kommunismi on kaunis ajatus, mutta se ei toimi ihmisillä". Tai että "suunnitelmataloutta on kokeiltu ja se ei toimi". Myönnän täysin, että suunnitelmatalous ei toimi yhtä hyvin ja tehokkaasti, kuin markkinatalous, mutta että se ei toimisi ollenkaan? Kuitenkin Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat saivat pidetyksi kansalaisensa hengissä (silloin kun eivät niitä tieten tahtoen tappaneet) ja tuotetuksi uusia tieteellisiä innovaatioita ja kulttuuria suunnitelmataloudessa. Eikä Neuvostoliiton romahtaminenkaan varsinaisesti johtunut suunnitelmatalouden täydellisestä epäonnistumisesta vaan sen kyvyttömyydestä vastata markkitalouden asettamaan haasteeseen.
Sitten vielä tuosta kommunismin toimimattomuudesta. Siinäkin vertailukohtana käytetään Neuvostoliittoa ja sen lukuisia ongelmia ihmisten henkilökohtaisen vapauden kanssa. Kuitenkin (taas kuitenkin...) niinkin yllättävässä valtiossa kuin Israelissa kommunismi on toiminut ja toimii edelleen. Ei tietenkään valtiollisella tasolla vaan kibbutseilla. Kibbutsit ovat maatalouskollektiiveja, joissa kaikki tuotantolaitteet ovat kibbutsin jäsenten yhteisomistuksessa. Aikaisemmin kibbutseilla ei edes maksettu palkkoja, vaan kaikki hankinnat tehtiin keskitetysti. Nykyään tosin kibbutseillakin on siirrytty kohti markkinataloutta lisäämällä ihmisten henkilökohtaista omistusta ja maksamalla palkkoja.
Mutta eikö tämä osoita, että kommunismi voi toimia silloin kun siinä mukana olevat ihmiset ovat siihen sitoutuneet? Myös kommunististen yksiköiden pieni koko voi edesauttaa toiminnan kannattavuutta: ihmiset kokevat tekevänsä työtä sellaisen yhteisön hyväksi jonka tuntevat.
Jos joku tämän kirjoituksen onnistuu lyttäämään täydeksi paskaksi 100-0, niin lopetan yhteiskunnallisista asioista jauhamisen. Ja vielä varmuuden vuoksi haluan ilmoittaa, että en ole kommunismin kannattaja, yritinpähän vain tuoda esiin näkökulman joka usein unohdetaan.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Näitä mietin keskenäni osaamatta lopettaa...
Olen viime aikoina keskustellut, jopa väitellyt, muutaman ystäväni ja tuttavani kanssa yhteiskunnan ja maailman tilasta ja siitä miten sitä tulisi tulevaisuudessa kehittää; millä keinoin maailmasta tulisi parempi paikka. Näkökulma on pääasiassa ollut Suomen nyky-yhteiskunta ja sen epäkohdat.
Tuntuu että individualistinen ajattelu on noussut ihan viime vuosina huippuunsa länsimaisissa yhteiskunnissa. Sen voima on niin suuri että tunnen itseni täysin muserretuksi keskusteluissa. Häviän väittelyt enkä löydä vastakaikua ajatuksilleni keskusteluissa. Minulla ei ole enää mitään painavaa sanottavaa, ei mitään pohjaa johon tukeutua yrittäessäni tuoda esiin yhteisvastuullisuuden kannattavuutta.
Joko olen tullut tyhmemmäksi tai sitten vain hyväksyn tappiot väittelyissä entistä helpommin. Tai sitten yhteisvastuullisuuden aika yhteiskunnallisessa ajattelussa on tullut tiensä päähän ja individualistinen ajattelu on noussut täysin oikeutetusti ainoaksi totuudeksi.
En enää osaa sanoa asioihin mitään, kun se ajattelutapa johon olen jo pitkään nojannut on osoitettu vääräksi niin monta kertaa.
Tuntuu että individualistinen ajattelu on noussut ihan viime vuosina huippuunsa länsimaisissa yhteiskunnissa. Sen voima on niin suuri että tunnen itseni täysin muserretuksi keskusteluissa. Häviän väittelyt enkä löydä vastakaikua ajatuksilleni keskusteluissa. Minulla ei ole enää mitään painavaa sanottavaa, ei mitään pohjaa johon tukeutua yrittäessäni tuoda esiin yhteisvastuullisuuden kannattavuutta.
Joko olen tullut tyhmemmäksi tai sitten vain hyväksyn tappiot väittelyissä entistä helpommin. Tai sitten yhteisvastuullisuuden aika yhteiskunnallisessa ajattelussa on tullut tiensä päähän ja individualistinen ajattelu on noussut täysin oikeutetusti ainoaksi totuudeksi.
En enää osaa sanoa asioihin mitään, kun se ajattelutapa johon olen jo pitkään nojannut on osoitettu vääräksi niin monta kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)