Enpäs ole kirjoitellut hetkeen mitään kirjoista. Viime aikoina olen lukenut esimerkiksi Salka Valkan ja Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Salka Valka on Nobel-palkitun Halldór Laxnessin kuuluisin teos. Se sijoittuu pieneen islantilaiseen kalastajakylään 30-luvulle. Kirjassa ei tapahdu juurikaan mitään erikoista muualla kuin päähenkilön pään sisällä. Tunteiden kuvaukseen on kuitenkin keskitytty ja siinä onkin onnistuttu sen verran hyvin, että ymmärrän ainakin osittain miksi teos on saavuttanut asemansa klassikoiden joukossa.
Luin myöhemmin Wikipediasta, että Laxnessista tuli 50-luvulla sosialisti ja hän joutui sen vuoksi hankalaan asemaan oikeistolaisessa Islannissa. Salka Valkassa suhtautuminen vasemmistolaisuuteen on kuitenkin hyvin ristiriitaista, ja olin rivien välistä lukevinani vahvaa kritiikkiä sosialismia kohtaan.
Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulajänkältä tuli luetuksi parissa päivässä mökillä. Kirja alkoi hieman nihkeästi, mutta oli lopulta hulvattoman hauska elämys. Mikään klassikko ei siis ole kyseessä, mutta sen sijaan erittäin viihdyttävä kirja. 60-70-luvun pajalalainen sielunmaisema on teoksen perusteella suomalaisempaa kuin suomalaisuus itse. Mutta kyseinen seutuhan onkin suomenkielistä aluetta (siellä puhutaan suomen murretta meänkieltä).
Kaikki uhoaminen ja ryyppääminen istuvat jotenkin suomalaiseen kulttuuriin niin paljon paremmin kuin ruotsalaiseen, että täytyy hieman ihmetellä, miten teos on ollut niinkin suosittu myös muissa Pohjoismaissa. Suomalainen sankarikuolema: itsemurha, sota, sydänkohtaus saunassa tai alkoholimyrkytys; voiko tätä läppää todella tajuta jollei ole suomalainen?
Sain myös vihdoinkin käsiini Peter Hoegin Hiljainen tytön, tosin vain seitsemän vuorokauden pikalainana ja Kukan lainaamana, joten en ehdi sitä kokonaan lukea, kun Kukka aikoo omia sen viikonlopuksi. Ehdin eilen kuitenkin lukea vajaat 150 sivua, ja vakuutuin. Teos vaikuttaa juuri niin oudolta ja käsittämättömältä kuin vain Hoegiltä voi odottaa, mutta mukaansa se tempaa. Kirjasta lisää jahka olen lukenut sen.
perjantai 29. kesäkuuta 2007
torstai 28. kesäkuuta 2007
"Jaa mää vai?"
No jo on väsynyttä, jos ei keksi mitään muuta kirjoitettavaa blogiinsa kuin sään. Mutta kun en vain kykene sulattamaan sitä, että heinä- ja elokuu jätettiin välistä ja siirryttiin suoraan syksyyn.
Saatiin Jonin kanssa kyllä hyvä käsitys siitä mitä syksyllä on odotettavissa, kun käytiin eilen baarissa: röökillä pitää käydä ulkona ja sitten on kylmää, tuulista ja märkää; eli vituttaa. En mene kesän jälkeen enää baariin, ja kesälläkin vain sillä varauksella että se tulee.
Olisi edes lämmin.
Saatiin Jonin kanssa kyllä hyvä käsitys siitä mitä syksyllä on odotettavissa, kun käytiin eilen baarissa: röökillä pitää käydä ulkona ja sitten on kylmää, tuulista ja märkää; eli vituttaa. En mene kesän jälkeen enää baariin, ja kesälläkin vain sillä varauksella että se tulee.
Olisi edes lämmin.
torstai 14. kesäkuuta 2007
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Lisää tennistä
Perjantaina otin Jonin kanssa yhteen Otaniemen tennispyhätössä. Asfalttikausi sai heikon avauksen, kun annoin täysaloittelija-Jonille kaksi peliä 6-2 voitossani. Pisteitä Joni ei sentään juurikaan itse tehnyt, vaan hänen pisteensä tulivat omista helpoista virheistäni.
Sunnuntai-iltana Juho sai revanssinsa ja voitti minut Leppävaarassa 6-3. Peli eteni tasaisena 3-3-tilanteeseen asti, mutta siinä vaiheessa pari aiempaa pitkäksi venynyttä peliä veivät veronsa ja hävisin loput peleistä, kun jalat eivät enää liikkuneet ja keskittyminenkin katosi.
Tänään sitten minä otin revanssin ja voitin Juhon 6-4. Peruslyönnit alkavat kummallakin löytyä, syötöt sen sijaan eivät. Kun ykkössyötöt eivät osu ruutuun ja kakkossyötöt ovat kummallakin aivan liian hiljaisia, niin vastaanottaja saa aina aloitteen. Tästä todisteena Juhon neljä ja minun viisi syötönmurtoa. Lopuksi sain pidettyä oman syöttöni ja vein sillä ottelun.
Syöttöihin pitäisi siis panostaa ja niitä voisi jopa harjoitella! Tärkeä pelikirjatekninen prinsiippi Juhoa vastaan on hänen rystynsä painostaminen. Se on hänellä huomattavasti kämmentä heikompi, ja teinkin muutaman pisteen saatuani palautettua kakkossyötön hänen rystylleen.
Tennis on mukavaa ja mulla on kotiasiat kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.
Sunnuntai-iltana Juho sai revanssinsa ja voitti minut Leppävaarassa 6-3. Peli eteni tasaisena 3-3-tilanteeseen asti, mutta siinä vaiheessa pari aiempaa pitkäksi venynyttä peliä veivät veronsa ja hävisin loput peleistä, kun jalat eivät enää liikkuneet ja keskittyminenkin katosi.
Tänään sitten minä otin revanssin ja voitin Juhon 6-4. Peruslyönnit alkavat kummallakin löytyä, syötöt sen sijaan eivät. Kun ykkössyötöt eivät osu ruutuun ja kakkossyötöt ovat kummallakin aivan liian hiljaisia, niin vastaanottaja saa aina aloitteen. Tästä todisteena Juhon neljä ja minun viisi syötönmurtoa. Lopuksi sain pidettyä oman syöttöni ja vein sillä ottelun.
Syöttöihin pitäisi siis panostaa ja niitä voisi jopa harjoitella! Tärkeä pelikirjatekninen prinsiippi Juhoa vastaan on hänen rystynsä painostaminen. Se on hänellä huomattavasti kämmentä heikompi, ja teinkin muutaman pisteen saatuani palautettua kakkossyötön hänen rystylleen.
Tennis on mukavaa ja mulla on kotiasiat kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.
maanantai 4. kesäkuuta 2007
Tennistä
Teimme tänään Juhon kanssa comebackin tenniskentille noin viiden vuoden tauon jälkeen. Espoossa on tasan kolmessa paikassa ilmaisia tenniskenttiä! Kun asuin nuorena Vantaanlaaksossa, niin kahden kilometrin säteellä oli ainakin kolmessa paikassa ilmaisia kenttiä. Myös Helsingissä on käsittääkseni runsaasti ilmaisia kenttiä, mutta Espoossa ja Kauniaisissa asuu ilmeisesti oletusarvoisesti niin rikkaita ihmisiä, että heillä on varaa maksaa vuoroistaan. Niin myös meillä.
Leppävaaran kaksi (2) ilmaista kenttää olivat yllättäen varattuina, joten suunnistimme Kauniaisten hiekkatekonurmikentille (12€/h). Luulin joskus osanneeni hieman pelata tennistä, mutta luulin ilmeisesti väärin, sillä pallon lyöminen tuntui uskomattoman vaikealta. Lyönnin voiman kohdistaminen alaspäin tuntui aivan mahdottomalta ja pallot lentelivät koko ajan yläilmoihin. Koska Juho sentään onnistui lyömään jonkinmoisia alakierteisiä pysäytyslyöntejä, ja itselläni ei mikään lyönti ollut hallussa, pelkäsin että pelistä tulisi teurastus. Puolen tunnin pallottelun jälkeen aloitimme pelin.
Alku lähti liikkeelle aivan kuten oletinkin, mursimme kumpikin toistemme syötöt helposti kaksoisvirheiden vuoksi. Tämän jälkeen kuitenkin aloin saada omat (kakkos)syöttöni ruutuun, kun taas Juho ei saanut missään vaiheessa syöttöään kulkemaan, joten vein loput pelit ja voitin siten lukemin 6-1.
Lukemat eivät kuitenkaan missään nimessä kuvaa voimasuhteitamme. Sen verran kauheaa kummankin peli oli. Pisteitä syntyi käytännössä vain neljällä tavalla: Ykkössyöttö sisään, kaksoisvirhe tai kakkossyötön palautus läpi tai pitkäksi. Pitkiä palloralleja oli pyöreät nolla kappaletta.
Pelaaminen oli kuitenkin mukavaa ja uskon että lyönnit alkavat hiljalleen palautua lihasmuistiin, kun vain pari kertaa jaksaa käydä pelaamassa. Koska Espoon ilmaisilta kentiltä ei tilaa kovin helposti tunnu löytyvän, niin täytynee käydä jatkossakin pelaamassa Kauniaisissa - yhdeksän jälkeen. Kun kukaan ei ole paikalla rahastamassa, niin pelaaminen on paljon halvempaa. Tähän vuodenaikaan näkee kuitenkin hyvin pelata ainakin yhteentoista asti. Vamos, C'mon ja prkl!
Leppävaaran kaksi (2) ilmaista kenttää olivat yllättäen varattuina, joten suunnistimme Kauniaisten hiekkatekonurmikentille (12€/h). Luulin joskus osanneeni hieman pelata tennistä, mutta luulin ilmeisesti väärin, sillä pallon lyöminen tuntui uskomattoman vaikealta. Lyönnin voiman kohdistaminen alaspäin tuntui aivan mahdottomalta ja pallot lentelivät koko ajan yläilmoihin. Koska Juho sentään onnistui lyömään jonkinmoisia alakierteisiä pysäytyslyöntejä, ja itselläni ei mikään lyönti ollut hallussa, pelkäsin että pelistä tulisi teurastus. Puolen tunnin pallottelun jälkeen aloitimme pelin.
Alku lähti liikkeelle aivan kuten oletinkin, mursimme kumpikin toistemme syötöt helposti kaksoisvirheiden vuoksi. Tämän jälkeen kuitenkin aloin saada omat (kakkos)syöttöni ruutuun, kun taas Juho ei saanut missään vaiheessa syöttöään kulkemaan, joten vein loput pelit ja voitin siten lukemin 6-1.
Lukemat eivät kuitenkaan missään nimessä kuvaa voimasuhteitamme. Sen verran kauheaa kummankin peli oli. Pisteitä syntyi käytännössä vain neljällä tavalla: Ykkössyöttö sisään, kaksoisvirhe tai kakkossyötön palautus läpi tai pitkäksi. Pitkiä palloralleja oli pyöreät nolla kappaletta.
Pelaaminen oli kuitenkin mukavaa ja uskon että lyönnit alkavat hiljalleen palautua lihasmuistiin, kun vain pari kertaa jaksaa käydä pelaamassa. Koska Espoon ilmaisilta kentiltä ei tilaa kovin helposti tunnu löytyvän, niin täytynee käydä jatkossakin pelaamassa Kauniaisissa - yhdeksän jälkeen. Kun kukaan ei ole paikalla rahastamassa, niin pelaaminen on paljon halvempaa. Tähän vuodenaikaan näkee kuitenkin hyvin pelata ainakin yhteentoista asti. Vamos, C'mon ja prkl!
lauantai 2. kesäkuuta 2007
Päivitys: Mitä meillä kuunnellaan
Blogikirjoittamisen alussa listasin last.fm-sivujeni tilastoista mitä meillä on koneelta kuunneltu. Katsotaan onko tilanne muuttunut:
Ensiksi viimeisen vuoden kymmenen eniten kuunneltua artistia/bändiä:
1. Kent
2. Tori Amos
3. The Five Corners Quintet
4. CMX
5. Norah Jones
6. The Chant
7. Johnny Cash
8. José González
9. Opeth
10. UwSSoc
Aikamoisia muutoksia on siis tapahtunut sitten helmikuun. Underwater Sleeping Societya on ollut koneella kahdella eri nimellä, eli UwSSocina ja Underwater Sleeping Societyna. Kun nämä lasketaan yhteen, niin bändi nousee todellisuudessa kuudenneksi eniten kuunnelluksi.
Sitten viisi edellisen vuoden aikana eniten kuunneltua biisiä:
1. Paco de Lucia: Antonia (Buleria Por Solea)
2. The Chant: To Be Seen
3. Poets of the Fall: Carnival of Rust
4. Norah Jones: Don't Know Why
5. The Five Corners Quintet: Blue Cycles
Nämä ovatkin muuttuneet helmikuusta täysin ja listalla näkyvät vahvasti Kukan kuuntelemat biisit. Esimerkiksi tuo Paco de Lucian biisi on Kukan flamencotanssibiisi. Tuosta viiden kärjestä en myönnä, että itselläni olisi ollut tehokuuntelussa kuin The Chantin To Be Seen ja The Five Corners Quintetin Blue Cycles. Jostain syystä tälle listalle veikkaamaani Kentin Utan dina andetagia ei löydy listoilta ollenkaan. Eli last.fm:n/Winampin toiminnassa on ollut jotain suuria ongelmia kyseisen biisin huomioimisessa.
Sitten vielä samat kuin helmikuussa, eli viidenneksikymmenenneksi kuunnelluin artisti/bändi:
50. Egotrippi
ja sadanneksi kuunnelluin biisi:
100. Kent: Järnspöken
Suuret muutokset helmikuun tilastoihin johtuvat siitä, että nyt katsoin vain vuoden aikana kuunneltuja biisejä, kun viimeksi laskin kaikki last.fm:n tilastoimat biisit, eli alkaen 5.10.2005.
Ensiksi viimeisen vuoden kymmenen eniten kuunneltua artistia/bändiä:
1. Kent
2. Tori Amos
3. The Five Corners Quintet
4. CMX
5. Norah Jones
6. The Chant
7. Johnny Cash
8. José González
9. Opeth
10. UwSSoc
Aikamoisia muutoksia on siis tapahtunut sitten helmikuun. Underwater Sleeping Societya on ollut koneella kahdella eri nimellä, eli UwSSocina ja Underwater Sleeping Societyna. Kun nämä lasketaan yhteen, niin bändi nousee todellisuudessa kuudenneksi eniten kuunnelluksi.
Sitten viisi edellisen vuoden aikana eniten kuunneltua biisiä:
1. Paco de Lucia: Antonia (Buleria Por Solea)
2. The Chant: To Be Seen
3. Poets of the Fall: Carnival of Rust
4. Norah Jones: Don't Know Why
5. The Five Corners Quintet: Blue Cycles
Nämä ovatkin muuttuneet helmikuusta täysin ja listalla näkyvät vahvasti Kukan kuuntelemat biisit. Esimerkiksi tuo Paco de Lucian biisi on Kukan flamencotanssibiisi. Tuosta viiden kärjestä en myönnä, että itselläni olisi ollut tehokuuntelussa kuin The Chantin To Be Seen ja The Five Corners Quintetin Blue Cycles. Jostain syystä tälle listalle veikkaamaani Kentin Utan dina andetagia ei löydy listoilta ollenkaan. Eli last.fm:n/Winampin toiminnassa on ollut jotain suuria ongelmia kyseisen biisin huomioimisessa.
Sitten vielä samat kuin helmikuussa, eli viidenneksikymmenenneksi kuunnelluin artisti/bändi:
50. Egotrippi
ja sadanneksi kuunnelluin biisi:
100. Kent: Järnspöken
Suuret muutokset helmikuun tilastoihin johtuvat siitä, että nyt katsoin vain vuoden aikana kuunneltuja biisejä, kun viimeksi laskin kaikki last.fm:n tilastoimat biisit, eli alkaen 5.10.2005.
Lostlore
Hetkeen ei olekaan tullut kirjoitetuksi mitään bänditouhuista. Kahdet treenit on menneet ilman treenipäiväkirjakirjoituksia.
Viime treenit olivat hyviä perustreenejä täydellä kokoonpanolla. Vakiobiisejä on lähinnä soitettu. Ekstrana viime treeneissä todella pitkästä aikaa soitettu Church on Giant's Shoulder, joka tuntui pienen tauon jälkeen olevan kaikkien mieleen. End of Innocencen sovitusta on hieman hiottu, mutta soitannollisesti se ei vieläkään tunnu oikein taipuvan. Seuraavissa treeneissä sen voisi ottaa erityistarkkailuun.
Kevään treenikausi loppui ja torstain kähmyissä pääsimme varaamaan vakiovuoroajan kesäkaudelle. Se on torstaisin klo. 16.00 ja aika lähellä sitä mitä halusimmekin, vaikka pääsimme varaamaan vasta seitsemäntenätoista. Perjantain vakiovuoroamme emme olisi edes saaneet, mutta emme kyllä halunneetkaan, koska kesän viikonloppumenot haitannevat perjantai- ja viikonlopputreenailua.
Paljon on ollut puhetta, että kesällä laitettaisiin muutama biisi nauhalle, mutta tällä hetkellä mikään aiemmin nauhoittamattomista biiseistä ei tunnu olevan nauhoituskunnossa. Täytyy katsoa, jos alkukesän treeneissä saataisiin joitain biisejä kuntoon.
Viime treenit olivat hyviä perustreenejä täydellä kokoonpanolla. Vakiobiisejä on lähinnä soitettu. Ekstrana viime treeneissä todella pitkästä aikaa soitettu Church on Giant's Shoulder, joka tuntui pienen tauon jälkeen olevan kaikkien mieleen. End of Innocencen sovitusta on hieman hiottu, mutta soitannollisesti se ei vieläkään tunnu oikein taipuvan. Seuraavissa treeneissä sen voisi ottaa erityistarkkailuun.
Kevään treenikausi loppui ja torstain kähmyissä pääsimme varaamaan vakiovuoroajan kesäkaudelle. Se on torstaisin klo. 16.00 ja aika lähellä sitä mitä halusimmekin, vaikka pääsimme varaamaan vasta seitsemäntenätoista. Perjantain vakiovuoroamme emme olisi edes saaneet, mutta emme kyllä halunneetkaan, koska kesän viikonloppumenot haitannevat perjantai- ja viikonlopputreenailua.
Paljon on ollut puhetta, että kesällä laitettaisiin muutama biisi nauhalle, mutta tällä hetkellä mikään aiemmin nauhoittamattomista biiseistä ei tunnu olevan nauhoituskunnossa. Täytyy katsoa, jos alkukesän treeneissä saataisiin joitain biisejä kuntoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)