Biisien nauhoittaminen?

Olemme bändin kanssa useampaan otteeseen yrittäneet saada biisejämme nauhalle. Vuoden 2003 keväällä nauhoitimme viisi kappaletta. Emme tutustuneet nauhoittamisen salaisuuksiin ja nauhoituslaitteemmekin olivat vähän mitä sattuu. Esimerkiksi rummut nauhoitettiin muistaakseni neljällä laulumikillä. Kursin jotenkin biisit kasaan ymmärtämättä miksaamisesta juuri mitään. Masterointia tai mitään kompressointia ei tehty, koska niistä en ymmärtänyt edes sitä vähää mitä miksauksesta.

Loppuvuodesta 2007 nauhoitimme kahdeksan biisin rummut oikein oikeilla rumpumikeillä. Hanke oikean omakustannepitkäsoiton tekemiseksi oli mittava ja kunnianhimoinen. Näistä biiseistä yhdenkään nauhoitus ei lopulta valmistunut. Leikkelin nauhoitettujen rumpuraitojen parhaista paloista kokonaisuuksia ja miksailin ja efektoin niitä yökausia. En saanut lopulta mitään sellaista aikaan mihin olisin ollut tyytyväinen. Taitoni eivät riittäneet, nauhoitetut raidat eivät olleet tasalaatuisia ja olimme kai myös epäonnistuneet mikityksessä alunperinkin niin pahasti, ettei ammattilainenkaan olisi luultavasti saanut nauhoitetuista raidoista mitään hyvää kursituksi kokoon. Kitaroitakin yritettiin vielä nauhoitella rumpujen päälle, mutta jotenkin koko homma kaatui omaan mahdottomuuteensa. Yritimme (tai minä yritin?) liikaa, yritimme haukata liian ison palan kerralla.

Lueskelin tuossa äsken A.W. Yrjänän Päiväkirjasta Dinosaurus Stereofonicus -levyn nauhoitussessioista ja aloin pitkästä aikaa ajatella Lostloren biisien nauhoittamista. Että entä jos ottaisi ihan erilaisen lähtökohdan kuin aiemmin ja pyrkisi vain jotenkin dokumentoimaan sitä mitä nyt ja viime vuodet olemme soittaneet.

Sivuun turhat paineet siitä että laadun pitäisi olla jotenkin hyvää, eihän tarkoitus olisi kuitenkaan tehdä mitään demoa mihinkään suuntaan. Kitarat ja bassot voisi nauhoittaa pätkissä ja kasata raidat trackerilla. Vähän paneutumista vaatisi siedettävien soundien etsiminen virtuaalivahvistimesta. Tarkoitus siis ei olisi tehdä vahvistinten mikityksiä ollenkaan, vaan nauhoittaa kitarat ja bassot kytkemällä ne suoraan piuhalla äänikortin räkkiin. Rummut voisi nauhoittaa joko pätkissä tai yhtenä ottona yhdellä tai kahdella tilamikillä. Laatu ja jälkikäsittelymahdollisuudet kärsisivät, mutta se olisi oikeastaan vain etu. Näin ei tarvitsisi stressata siitä miltä rummut kuulostavat, kun siihen ei voisi juurikaan vaikuttaa. Laulut sitten Olli voisi tehdä oman kunnianhimonsa mukaan ja minä voisin halutessani lisäillä orkestraatioita ja syniä sen verran kuin huvittaisi.

Ja aluksi lähdettäisiin liikkeelle siitä, että biisejä laitetaan nauhalle enintään kolme. Näin homma pysyisi tarpeeksi pienenä, hallittavana ja siten myös mahdollisena onnistua. Kaikki turha kunnianhimo sivuun nauhoitusten teknisen laadun suhteen. 60-luvun alun levyjäkin diggaillaan edelleen kovasti, vaikka (kärjistetysti sanoen) nykypäivänä saa kännykälläkin nauhoitettua teknisesti laadukkaampaa materiaalia kuin 60-luvun alun parhaimmissa studioissa.

Sanoitus vaivaa

Uuden biisin sanoittaminen on muodostunut hyvin vaikeaksi. Olen nyt parin viime päivän aikana kirjoittanut jo kolme erilaista sanoitusaihiota biisiin. Kaksi ensimmäistä niistä, työnimiltään This Smells Like Teen Spirit Too ja To Understand, osoittautuivat heti kirjoittamisen jälkeen niin luokattomiksi, että niistä ei ole minkään biisin sanoituksiksi.

Kolmas yritykseni, Our Garden, on tietyllä tavalla ihan potentiaalinen, muttei sovi kehitteillä olevaan biisiin. Tässä sanoituksessa jännite sisältyy sinänsä merkityksettömän tuntuiseen tekstiin ja sanoituksen jännite ei kasva pidemmälle mennessä eikä erityisesti laukea mitenkään. Itse biisi taas musiikillisesti on perinteiseen malliin kasvava ja jännitettä tihentävä. Siihen ei sovi Our Gardenin kaltainen tasaisen toteava teksti. Kyseinen sanoitus vaatisi hieman maalailevamman ja jännitteettömämmän biisin. Kai se on sitten neljättä yritystä lähdettävä väkisin vääntämään. Ideoita ei ole lainkaan.

Uusi biisi edelleen nimettömänä

Demoilin uudesta biisistämme raakaversion. Kokeilen tuota Dropbox-palvelua näiden demobiisien jakamiseen. Ei tarvitse lähettää enää sähköpostilla ihmisille joiden haluaa biisin kuulevan. Tämän uuden biisin sanoituksen suhteen ei ole edelleenkään ideoita.

Uusi biisi

Uudella biisillä ei ole vielä nimeä, kun ei ole sanoitustakaan. Kirjoitin eilen sanoitusta, mutta lopetin kesken, kun totesin aikaansaannokseni täysin luokattomaksi itsestäänselvyyksien lateluksi. Jostain pitäisi keksiä joku uusi aihe ja näkökulma josta innostuisi kirjoittamaan. En oikein osaa kirjoittaa väkisin.

Ennen turvauduin sanoituspulassa aina yhteiskunnallisiin aiheisiin, kun niistä riitti sanottavaa. Nyt olen kyllästynyt niihin. Ensinnäkään en tunne nykyään ymmärtäväni niihin liittyviä monimutkaisia kysymyksi tarpeeksi, että kehtaisin niistä mitään totuutta toitottaa. Toiseksi olen hieman kyllästänyt maailman vääryyksistä vouhottamiseen, kun ei niille kuitenkaan mitään voi. Johtunee vanhenemisesta ja muuttuneesta yhteiskunnallisesta statuksestani.

Musiikillisesti biisi kuitenkin kicks ass, kuten amerikkalainen sanoisi. Olli ei päässyt tänään treeneihin ja siksi meinasimme jättää biisin kehittelyn tällä kertaa väliin. Onneksi kuitenkin päätimme kokeilla. Biisi on rakenteeltaan yksinkertainen ja menee neljään, joten Juusolla ei ollut ongelmia päästä mukaan. Nyt biisissä on alustava rakenne ja lisäksi uusi c-osa, joka tosin on minun ja Ollin aiemmin kehittelemästä poppibiisiaihiosta. Olin suunnitellut c-osan jälkeen soitettavaksi vielä kertsiä, mutta biisi päätti muotoutua sellaiseksi, että ensin c-osaa soitetaan säröllä ja sitten vaihdetaan puhtaaseen ja annetaan soiton ikään kuin hiipua pois. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita mitään fadeoutia.

Yöllisiä

Pikkutunneilla, pamien aikaansaamassa turtuneessa ja rauhallisessa, mutta unettomassa tilassa päätin kirjoittaa pitkästä aikaa jotain tänne.

Viime ajat ovat olleet minulle hyvin raskaita. Elämässäni tapahtuu paljon ihania asioita: Olen ollut kaksi ja puoli kuukautta onnellisesti naimisissa, Kukka odottaa toivottua ja valmiiksi rakastettua lasta, tein sopimuksen opiskelun aloittamisesta, joka ainakin jollain tasolla turvaa "urani" jatkoa, olen ollut kaksi kuukautta tupakoimatta, olen onnistunut olemaan viikon eräänlaisella dieetillä ongelmitta...

Mutta olen nyt ollut myös puolitoista viikkoa sairauslomalla. Pää ei kestä. Ahdistaa, masentaa, vituttaa, kaikki ottaa niin koville. Pidän työstäni, mutten nyt kykene tekemään sitä; en olemaan tekemisissä ihmisten kanssa muuten kuin omilla ehdoillani. Olen käynyt tämän viikon aikana kerran sairaanhoitajan vastaanotolla ja kahdesti lääkärillä. Huomenna on edessä psykiatri. Ensimmäisestä kerrasta ei liene mitään iloa. 45 minuuttia aikaa selittää yli kymmenen vuoden sairauskertomus. Ja toivoa että kuuntelija uskoo.

Bändin kanssa on ollut mielenkiintoista aikaa. Lostlore on tekemässä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen biisiä yhdessä ja ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla. Siitä tulee hyvä olo. Vielä kun jaksaisin panostaa kyseisen biisin työstämiseen kotonakin enkä vain treeneissä. Etenkin sanoitukseen pitäisi löytää joku idea. Kaikki mitä voi kirjoittaa vain tuntuu niin mitättömältä. Ja pitäisi kokeilla miten biisiin yhdistyy yksi aiemmin kesken jäänyt biisinaihio, jonka liittämisestä tähän uuteen biisiin sain idean rytmitysten samankaltaisuuden vuoksi.

Tämä yllättävä kollektiivisen biisinteon aktivoituminen todisti, että treenejä kannattaa pitää vaikka kaikki eivät olisi paikalla. Jos Juusokin olisi ollut treeneissä, olisimme todennäköisesti vain soittaneet biisit läpi ja lähteneet pois.