Huh, olipas hyvät treenit rumpalin puuttumisesta huolimatta. Kokoonpano oli siis minä - kitara ja mikki, Ville - kitara ja Olli - mikki ja basso.
Treeneissä ei sinänsä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Vedettiin vakiobiisejä: City of Sun, True Believer, Moonlight Park, Wicked Dreams. Uutta End of Innocencea harjoiteltiin ja nykyään pystymme jopa soittamaan sen kokonaisuudessaan läpi. Toisella soittokerralla se vedettiin erittäin nopeana versiona, ja täytyy myöntää että ainakin allekirjoittaneella oli ongelmia vasenniplauksen kanssa.
Beyond Expectations oli jälleen hienon kuuloinen. Kehittelin sen alkuun jonkinlaista melodiapätkää/hidasta sooloa, ja aikaansaannokseni oli ainakin Ollin ja Villen mieleen. Kyseisessä biisissä ensimmäisen säkeistön sovitus vaihtelee joka kerta. Välillä kaikki soittavat, välillä taas haetaan herkkyyttä ja yksinkertaistetaan kitarat minimiin tai jopa jätetään ne kokonaan pois. Uskon että lopullinen päätös sovituksesta syntyy lähiaikoina.
Stephen Is Writing Dreams kuulosti tänään paremmalta kuin aikoihin. Emme soittaneet sitä kuin kerran, mutta jotenkin se tuntui toimivan, akustista väliosaa lukuun ottamatta.
Treeneistä teki hyvät uskomaton draivi jonka jostain syystä saimme tänään päälle. Kaikki biisit vedettiin tunteella eivätkä soittovirheet häirinneet ketään. Kokeilimme hieman uudenlaista skobejen sijoittelua ja sijoitimme kitarakaapit kämpän vastakkaisiin kulmiin. Kitarakaapeissa on nykyään ampstandit, joiden ansiosta ne voidaan sijoittaa takakenoon. Kun kaikki soittajat seisovat yhdessä nipussa kämpän keskellä (kuten tänään olimme), kaikkien soitto kuuluu miellyttävän tasapainoisesti.
Treenit lopetimme neljän säkeistön versioon Tontusta (viimeinen säkeistö Villen sooloa) ja se kuulosti yhtä hyvältä kuin koko treenit muutenkin. jäi erittäin hyvä mieli. Kiitos Olli ja Ville!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2007
lauantai 24. maaliskuuta 2007
Tilannekatsaus
Äskeisen laskutoimitukseni mukaan viimeisten yhdeksän viikon aikana olen juonut keskimäärin 23,7 ravintola-annosta viikossa. Jää sopivasti virallisen suosituksen, 24 viikkoannoksen alle :) Tosin tarkoituksenihan oli vähentää rajusti eikä tasapainoilla millään riskirajoilla. Ja sitä paitsi ensimmäiset (hyvin onnistuneet) viikot day zeron (19.1.2007) jälkeen vetävät keskiarvoa alas, eikä tuo keskiarvo siten kuvaa kovin realistisesti tämän hetkistä alkoholin kulutustani.
Kirja-arvostelu: Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Luin tosiaan tuossa jokin aika sitten Kjell Westön Finlandia-palkitun romaanin Missä kuljimme kerran. Niin paljon kuin haluaisinkin kyseisen teoksen haukkua, niin en sitä voi tehdä. Teos on yksinkertaisesti aivan pirun hyvä.
Teos keskittyy pääasiassa 1910- ja 1920-luvun Helsinkiin. Pääosin tapahtumat kerrotaan yläluokkaisista suomenruotsalaisista koostuvan ystäväpiirin kautta. Päähenkilöt kasvavat tarinan aikana nuorista aikuisista keski-ikäisiksi, mutta pääpaino on heidän hurjissa nuoruusvuosissaan. Näiden yläluokkaisten hahmojen tarinoiden ohella kuljetetaan köyhän työläisnuorukaisen tarinaa, ikään kuin peilaamaan Helsingin kasvun toista puolta.
Kirjan käsittelemän aikakauden merkittävin tapahtuma Suomessa oli eittämättä sisällissota vuonna 1918. Teoksen hahmojen suhtautuminen sotaan ja sen jälkeiseen aikaan nouseekin erääksi kirjan tärkeimmistä teemoista. Suurin osa hahmoista osallistui sotaan valkoisten puolella, mutta sotaa käsitellään myös punaisten ja siihen suoranaisesti osallistumattomien näkökulmasta. Täysin erossa sodasta ei voinut pysytellä tietenkään kukaan.
Vaikka sota on aktiivisesti läsnä vain teoksen alkupuolella, sen vaikutus on aistittavissa teoksen loppuun asti. Sota jättää kaikkiin jälkensä ja eri ihmiset käsittelevät sen aiheuttamia traumoja eri tavoin.
Missä kuljimme kerran voidaan luokitella historialliseksi romaaniksi, mutta sen ajatteleminen vain ja ainoastaan kyseisen lajityypin edustajana ei tee sille oikeutta. En voi kiistää ettenkö kadehtisi Westötä hänen kirjailijantaidoistaan. Usein sanotaan, että hyvä kirjailija saa henkilöhahmot elämään ja lukijan tapahtumiin sisään. Tämä taito on hioutunut Westöllä huippuunsa. Westön käyttämä kieli on myös usein hyvin runollista ja se luonnollisesti lisää lukunautintoa (Charles Baudelairen sanoin: "Ole aina runoilija, prosaistinakin").
Jos väkisin yrittäisin, keksisin teoksesta varmasti jotain moitittavaa, mutta se olisi turhaa saivartelua. Missä kuljimme kerran on erittäin hyvä romaani.
Teos keskittyy pääasiassa 1910- ja 1920-luvun Helsinkiin. Pääosin tapahtumat kerrotaan yläluokkaisista suomenruotsalaisista koostuvan ystäväpiirin kautta. Päähenkilöt kasvavat tarinan aikana nuorista aikuisista keski-ikäisiksi, mutta pääpaino on heidän hurjissa nuoruusvuosissaan. Näiden yläluokkaisten hahmojen tarinoiden ohella kuljetetaan köyhän työläisnuorukaisen tarinaa, ikään kuin peilaamaan Helsingin kasvun toista puolta.
Kirjan käsittelemän aikakauden merkittävin tapahtuma Suomessa oli eittämättä sisällissota vuonna 1918. Teoksen hahmojen suhtautuminen sotaan ja sen jälkeiseen aikaan nouseekin erääksi kirjan tärkeimmistä teemoista. Suurin osa hahmoista osallistui sotaan valkoisten puolella, mutta sotaa käsitellään myös punaisten ja siihen suoranaisesti osallistumattomien näkökulmasta. Täysin erossa sodasta ei voinut pysytellä tietenkään kukaan.
Vaikka sota on aktiivisesti läsnä vain teoksen alkupuolella, sen vaikutus on aistittavissa teoksen loppuun asti. Sota jättää kaikkiin jälkensä ja eri ihmiset käsittelevät sen aiheuttamia traumoja eri tavoin.
Missä kuljimme kerran voidaan luokitella historialliseksi romaaniksi, mutta sen ajatteleminen vain ja ainoastaan kyseisen lajityypin edustajana ei tee sille oikeutta. En voi kiistää ettenkö kadehtisi Westötä hänen kirjailijantaidoistaan. Usein sanotaan, että hyvä kirjailija saa henkilöhahmot elämään ja lukijan tapahtumiin sisään. Tämä taito on hioutunut Westöllä huippuunsa. Westön käyttämä kieli on myös usein hyvin runollista ja se luonnollisesti lisää lukunautintoa (Charles Baudelairen sanoin: "Ole aina runoilija, prosaistinakin").
Jos väkisin yrittäisin, keksisin teoksesta varmasti jotain moitittavaa, mutta se olisi turhaa saivartelua. Missä kuljimme kerran on erittäin hyvä romaani.
tiistai 20. maaliskuuta 2007
Näin täällä tänään (ja viime viikolla)
Aika heikko fiilis ollu tänään. Ois pitäny kirjottaa jotain koulujuttuja tai vähintäänkin valmistella mun surrealismiprojektia, mutta oon lähinnä vain nukkunut. Viime viikolla tuli ryypättyä aivan liikaa (tai no, kaikki juominen on mulle liikaa nyt): epätarkan juopottelupäiväkirjani mukaan n. 43 ravintola-annosta. Huh.
Myöskään poppiprojekti ei ole edennyt. Tänne blogiinkaan en ole saanut kirjoituksi juuri mitään mitä on pitänyt. Luin sen Kjell Westön Missä kuljimme kerran jo aikaa sitten, ja siitä on pitänyt kirjottaa arvostelu. Sitten on myös pitänyt pohtia tätä juomista syvällisemmin. Mitä minä ja kaverini, joista useat ovat ainakin miltei samassa tilanteessa kanssani juomisen suhteen, oikein pakenemme tällä juomisella? Vai onko siihen jokin muu syy? Yritin avata baarissa keskustelua aiheesta viime viikon alussa, mutta seurueemme oli ilmeisesti liian humaltunut (tai pelkäsi aihetta?), joten keskustelu kuoli heti alkuunsa.
Äsken otin hieman pameja, jotta uni tulisi ja ei vituttaisi niin paljon. Yritän nyt nukkumaan. Jos en onnistu, niin tulen varmaan koneelle takaisin surffailemaan tai kirjoittamaan jotain epämääräistä.
Myöskään poppiprojekti ei ole edennyt. Tänne blogiinkaan en ole saanut kirjoituksi juuri mitään mitä on pitänyt. Luin sen Kjell Westön Missä kuljimme kerran jo aikaa sitten, ja siitä on pitänyt kirjottaa arvostelu. Sitten on myös pitänyt pohtia tätä juomista syvällisemmin. Mitä minä ja kaverini, joista useat ovat ainakin miltei samassa tilanteessa kanssani juomisen suhteen, oikein pakenemme tällä juomisella? Vai onko siihen jokin muu syy? Yritin avata baarissa keskustelua aiheesta viime viikon alussa, mutta seurueemme oli ilmeisesti liian humaltunut (tai pelkäsi aihetta?), joten keskustelu kuoli heti alkuunsa.
Äsken otin hieman pameja, jotta uni tulisi ja ei vituttaisi niin paljon. Yritän nyt nukkumaan. Jos en onnistu, niin tulen varmaan koneelle takaisin surffailemaan tai kirjoittamaan jotain epämääräistä.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2007
Lostloren treenit perjantaina 16.3.2007
Juuso joutui jäämään pois perjantain treeneistä henkilökohtaisen menon vuoksi, joten kokoonpano oli minä - kitara ja mikki, Ville - kitara ja Olli - mikki ja basso. Treenit tiedettiin jo etukäteen puoli tuntia vajaiksi koska Ollin piti kiirehtiä kuoronsa keikalle esiintymään puoli yhdeksäksi. Onneksi esiintymispaikka oli treenikämpän viereisessä talossa. Ville oli ollut treenikämpällä jo hieman etukäteen ja miltei aina meitä ennen harjoittelevan bändin, Lapasten, soittajat olivat ehdottaneet, että järjestettäisiin joskus yhteistreenit. Me siis kuuntelisimme ja arvostelisimme heidän biisejään (covereita) ja he meidän. Vähintäänkin harkinnan arvoinen idea. Ei ole koskaan haitaksi saada ulkopuolisen mielipidettä soitosta.
Sitten itse treeneihin. Tällä kertaa aloitettiin yllättäen End of Innocencen harjoittelulla. Se oli taas yllättävän haastavaa, mutta nyt ainakin saatiin koko biisi soitettua läpi ja Ville oli harjotellut terssiharmoniaosuutensa. Rummuttomuus ilmeni jonkinlaisena sekavuutena varsinkin ensimmäisen riffin kohdalla.
End of Innocencen parin soittokerran jälkeen vedettiin perinteisemmin City of Sun, True Believer ja pitkästä aikaa myös Wicked Dreams. Lopputreenit menivät leppoisissa tunnelmissa (vaikka olutta oli yhteensä vain yksi pullo!) ja juttelun ja jinglejen (Broadcastersin tunnari, Muksuluurin tunnari yms.) jammailun lomassa soitettiin vielä Stephen Is Writing Dreams, pari kertaa Beyond Expectations ja lopuksi Tonttu.
Treenit olivat mielestäni oikein miellyttävät, vaikka varsinainen treenipuoli jäi vähemmälle ja rumpali puuttui. Ensi viikolla sitten taas yritetään koko porukalla.
Sitten itse treeneihin. Tällä kertaa aloitettiin yllättäen End of Innocencen harjoittelulla. Se oli taas yllättävän haastavaa, mutta nyt ainakin saatiin koko biisi soitettua läpi ja Ville oli harjotellut terssiharmoniaosuutensa. Rummuttomuus ilmeni jonkinlaisena sekavuutena varsinkin ensimmäisen riffin kohdalla.
End of Innocencen parin soittokerran jälkeen vedettiin perinteisemmin City of Sun, True Believer ja pitkästä aikaa myös Wicked Dreams. Lopputreenit menivät leppoisissa tunnelmissa (vaikka olutta oli yhteensä vain yksi pullo!) ja juttelun ja jinglejen (Broadcastersin tunnari, Muksuluurin tunnari yms.) jammailun lomassa soitettiin vielä Stephen Is Writing Dreams, pari kertaa Beyond Expectations ja lopuksi Tonttu.
Treenit olivat mielestäni oikein miellyttävät, vaikka varsinainen treenipuoli jäi vähemmälle ja rumpali puuttui. Ensi viikolla sitten taas yritetään koko porukalla.
tiistai 13. maaliskuuta 2007
Lostloren treenit lauantaina 10.3.2007
Lauantain treenit olivat tuhoon tuomitut jo ennen niiden alkua. Ville lähetti aamuseitsemältä tekstiviestin, että on niin humalassa ettei selviydy treeneihin. Ennen treenien alkua Olli lähetti vielä viestin, että joutuu lähtemään treeneistä etuajassa. Entinen kitaristi Aki oli soittanut edellisenä päivänä, että tulee morjenstamaan meitä treeneihin, kun sattuu olemaan työmatkalla Saksasta. Akia ei tietenkään voinut päästää soittamaan, koska hän ei ole Pelmun jäsen, joten kokoonpano oli minä - kitara ja mikki, Olli - mikki ja basso ja Juuso - rummut. Aki esiintyi yleisönä.
Alkusähellyksen jälkeen soitettiin yhden kitaran versiot City of Sunista ja Moonlight Parkista. Sitten kokeiltiin uutta biisiä End of Innocencea. Esitys oli kovin vaisu, johtuen todennäköisesti yhdestä kitarasta. Vajaa kokoonpano varmasti myös latisti harjoitteluinspiraatiota.
Myös True Believer ja Stephen Is Writing Dreams soitettiin, vaikka ne tiedettiin huonoiksi yhden kitaran biiseiksi. Allekirjoittanut yritti soittaa Stephen Is Writing Dreamsin kertsissä Ville kitaraosuudet. Wicked Dreamsia ei viitsitty edes yrittää. Parhaiten toimi jälleen kerran Beyond Expectations, joka tuntuu kuulostavan aina hyvältä, riippumatta kuinka huonosti se soitetaan ja lauletaan. Hämmentävää, ilmeisesti hittipotentiaalia.
Lopuksi tietysti vedettiin vielä Tonttu, sekin tavallista innottomammin. Ehkä seuraavat treenit taas olisivat vähän vauhdikkaammat.
Alkusähellyksen jälkeen soitettiin yhden kitaran versiot City of Sunista ja Moonlight Parkista. Sitten kokeiltiin uutta biisiä End of Innocencea. Esitys oli kovin vaisu, johtuen todennäköisesti yhdestä kitarasta. Vajaa kokoonpano varmasti myös latisti harjoitteluinspiraatiota.
Myös True Believer ja Stephen Is Writing Dreams soitettiin, vaikka ne tiedettiin huonoiksi yhden kitaran biiseiksi. Allekirjoittanut yritti soittaa Stephen Is Writing Dreamsin kertsissä Ville kitaraosuudet. Wicked Dreamsia ei viitsitty edes yrittää. Parhaiten toimi jälleen kerran Beyond Expectations, joka tuntuu kuulostavan aina hyvältä, riippumatta kuinka huonosti se soitetaan ja lauletaan. Hämmentävää, ilmeisesti hittipotentiaalia.
Lopuksi tietysti vedettiin vielä Tonttu, sekin tavallista innottomammin. Ehkä seuraavat treenit taas olisivat vähän vauhdikkaammat.
maanantai 12. maaliskuuta 2007
Etenee etenee
Enpä oo kyllä saanu taas oikein mitään hetkeen aikaan. Tänään kuitenkin Ollin kanssa jatkettiin poppiprojektiamme ja kehiteltiin toista biisiä. Tuli aika konehenkistä, vaikka biisi kitaralla tehtiinkin.
Aiemmin tehdyn poppibiisin nimeksi näyttäisi tulevan Yö kaupungissa ja aikamoista yötä on sen sanoituskin. Sanoitukseen palaan kun sen on valmis.
Nyt kaupunkiin nollaamaan tilanne...
Aiemmin tehdyn poppibiisin nimeksi näyttäisi tulevan Yö kaupungissa ja aikamoista yötä on sen sanoituskin. Sanoitukseen palaan kun sen on valmis.
Nyt kaupunkiin nollaamaan tilanne...
torstai 8. maaliskuuta 2007
Poppiprojekti etenee
Viimeinen tuoppi me kumottiin
ja sitten mentiin Hampuriin
ja Reeperbahnilla hummailtiin
Kehiteltiin eilen päivällä Ollin kanssa uutta poppibiisiä projektimme nauhoitettavaksi. Päätin muuttaa sävellysinstrumenttiani, jotta ei tulisi vahingossa tehdyksi heviä. Minä siis soitin koskettimia ja Olli akustista kitaraa. Tein koskettimilla pohjan ja Olli näppäili päälle kitaralla.
Biisistä tuntuu tulevan hieman raskasmielisempi kuin suunnittelin. No, suunnitelmat eivät säveltäessä useinkaan toimi, kun biisit alkavat kulkea omia ratojaan. Biisistä on tulossa melankolinen ja ehkä jopa hieman uhkaava. Sanoitus ja lopullinen toteutus tuovat luonnollisesti biisiin vielä oman näkökulmansa.
Sanoitusta ei ole alkanut syntyä millään. Hieman olen ideoinut, mutta mitään järkevää aihetta ei ole tullut vastaan. Ei kai tällaisissa biiseissä oikein mistään harmageddonistakaan voi laulaa. Ehkä tämä blogin kirjoittaminen on vienyt sen suurimman sisäisen poltteen, mistä tekstit kumpuavat, toivottavasti ei kuitenkaan.
ja sitten mentiin Hampuriin
ja Reeperbahnilla hummailtiin
Kehiteltiin eilen päivällä Ollin kanssa uutta poppibiisiä projektimme nauhoitettavaksi. Päätin muuttaa sävellysinstrumenttiani, jotta ei tulisi vahingossa tehdyksi heviä. Minä siis soitin koskettimia ja Olli akustista kitaraa. Tein koskettimilla pohjan ja Olli näppäili päälle kitaralla.
Biisistä tuntuu tulevan hieman raskasmielisempi kuin suunnittelin. No, suunnitelmat eivät säveltäessä useinkaan toimi, kun biisit alkavat kulkea omia ratojaan. Biisistä on tulossa melankolinen ja ehkä jopa hieman uhkaava. Sanoitus ja lopullinen toteutus tuovat luonnollisesti biisiin vielä oman näkökulmansa.
Sanoitusta ei ole alkanut syntyä millään. Hieman olen ideoinut, mutta mitään järkevää aihetta ei ole tullut vastaan. Ei kai tällaisissa biiseissä oikein mistään harmageddonistakaan voi laulaa. Ehkä tämä blogin kirjoittaminen on vienyt sen suurimman sisäisen poltteen, mistä tekstit kumpuavat, toivottavasti ei kuitenkaan.
lauantai 3. maaliskuuta 2007
Lostloren treenit perjantaina 2.3.2007
Eilisissä treeneissä oli pitkästä aikaa täysi kokoonpano: minä - kitara ja mikki, Juuso - rummut, Olli - mikki ja basso sekä Ville - kitara. Treenit olivat harvinaisen treenihenkiset meidän treeneiksemme, johtuen uuden biisin harjoittelusta.
Saavuttuamme Villen kanssa paikalle akateemisen vartin verran myöhässä, korkkasimme nesteytysvarainnot ja lämmittelimme totuttuun tyyliin soittamalla City of Sunin*. Sitten vedimme vielä True Believerin* (jonka jouduin soittamaan hyvin leveässä haara-asennossa pystyäkseni laulamaan kertsissä, koska huomasin mikin olevan aivan liian matalalla liian myöhään) ennen siirtymistämme uuden biisin, End of Innocencen*, harjoitteluun. Siitä sitten veivattiinkin alun tykitysriffiä ja ensimmäistä säkeistöä useita kertoja taukoon saakka. Juuso oli kuunnellut demoversion rummut tarkkaan uutuuttaan hohtavalla iPodillaan, ja niiden soitto olikin hyvin hallussa, väliosan triolifilliä lukuunottamatta. Villellä taasen oli hieman ongelmia hahmottaa tykitysriffin alun tahditusta, mutta toistolla sekin saatiin taittumaan ongelmitta. Itselläni oli terssiharmonian kanssa hieman hakemista, sen soittaminen meinasi välillä unohtua, ja Olli tuskaili laulumelodian kanssa.
Säkeistön laulumelodia muotoutui yllättävästi hyvin saman kaltaiseksi, kuin se mitä olin lauleskellut biisin päälle kokeillessani tekstin toimivuutta laulettuna. Kertsin laulumelodia sen sijaan erosi huomattavasti omasta kokeilustani, ollen esimerkiksi puolet hitaampi. Ollin tyyli kyllä kieltämättä toimii paremmin. Olli yritti ensin laulaa kovin korkealta, mikä ei kuulostanut erityisen hyvältä. Sen verran kun kuulin Ollin hieman varovaisista testeistä, matalammalta laulettuna laulumelodia ei kuulostanut yhtään hassummalta.
Tauon jälkeen soitettiin Moonlight Park* ja muutama kerta End of Innocencea. Nyt biisi alkoi toimia paremmin ja Ville intoutui soittamaan terssiharmonian omaa osuuttaan vähän joka kohtaan biisiä. Lopun terssiharmonia jäi vielä harjoittelematta, mutta sen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia ongelmia. Lopuksi soittelimme vielä Beyond Expectationsin ja Wicked Dreamsin* sekä tietysti Tontun*, jälleen nelisäkeistöisenä. Tällä kertaa minut pakotettiin soittamaan siihen soolo, ja se ei kuulostanut kovin hyvältä. Stephen Is Writing Dreams* jäi siis ainakin nyt soittamatta (Church on Giant's Shouderin ohella, mutta sitä nyt ei olla soitettu pitkään aikaan); saa nähdä kuinka sille käy.
Treenit olivat jälleen oikein hyvät ja viihtyisät. Tällä kertaa palaveerasin treenien jälkeen Juuson kanssa Lepuskin Basessa ja Juusokin tuntui pitäneen treeneistä ja uudesta biisistä. Basessa Juusolle myös selvisi, että Stephen Is Writing Dreamsia ollaan pudottamassa pois treenibiisien joukosta, jota hän järkyttyneenä kritisoi. Kyseinen biisi on kuulemma rumpalille mukava soitettava. Ensi viikon vakiovuoro on saattaa jäädä käyttämättä Ollin menojen vuoksi, mutta eiköhän treenit saada kuitenkin pidettyä vaikka lauantaina.
* Biisien linkit voivat johtaa mitä oudoimpiin versioihin (demoja, pelkkiä riffejä, erittäin vanhoja nauhoituksia täysin eri kokoonpanolla), eikä niistä siten saa välttämättä oikeaa kuvaa biisistä.
Saavuttuamme Villen kanssa paikalle akateemisen vartin verran myöhässä, korkkasimme nesteytysvarainnot ja lämmittelimme totuttuun tyyliin soittamalla City of Sunin*. Sitten vedimme vielä True Believerin* (jonka jouduin soittamaan hyvin leveässä haara-asennossa pystyäkseni laulamaan kertsissä, koska huomasin mikin olevan aivan liian matalalla liian myöhään) ennen siirtymistämme uuden biisin, End of Innocencen*, harjoitteluun. Siitä sitten veivattiinkin alun tykitysriffiä ja ensimmäistä säkeistöä useita kertoja taukoon saakka. Juuso oli kuunnellut demoversion rummut tarkkaan uutuuttaan hohtavalla iPodillaan, ja niiden soitto olikin hyvin hallussa, väliosan triolifilliä lukuunottamatta. Villellä taasen oli hieman ongelmia hahmottaa tykitysriffin alun tahditusta, mutta toistolla sekin saatiin taittumaan ongelmitta. Itselläni oli terssiharmonian kanssa hieman hakemista, sen soittaminen meinasi välillä unohtua, ja Olli tuskaili laulumelodian kanssa.
Säkeistön laulumelodia muotoutui yllättävästi hyvin saman kaltaiseksi, kuin se mitä olin lauleskellut biisin päälle kokeillessani tekstin toimivuutta laulettuna. Kertsin laulumelodia sen sijaan erosi huomattavasti omasta kokeilustani, ollen esimerkiksi puolet hitaampi. Ollin tyyli kyllä kieltämättä toimii paremmin. Olli yritti ensin laulaa kovin korkealta, mikä ei kuulostanut erityisen hyvältä. Sen verran kun kuulin Ollin hieman varovaisista testeistä, matalammalta laulettuna laulumelodia ei kuulostanut yhtään hassummalta.
Tauon jälkeen soitettiin Moonlight Park* ja muutama kerta End of Innocencea. Nyt biisi alkoi toimia paremmin ja Ville intoutui soittamaan terssiharmonian omaa osuuttaan vähän joka kohtaan biisiä. Lopun terssiharmonia jäi vielä harjoittelematta, mutta sen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia ongelmia. Lopuksi soittelimme vielä Beyond Expectationsin ja Wicked Dreamsin* sekä tietysti Tontun*, jälleen nelisäkeistöisenä. Tällä kertaa minut pakotettiin soittamaan siihen soolo, ja se ei kuulostanut kovin hyvältä. Stephen Is Writing Dreams* jäi siis ainakin nyt soittamatta (Church on Giant's Shouderin ohella, mutta sitä nyt ei olla soitettu pitkään aikaan); saa nähdä kuinka sille käy.
Treenit olivat jälleen oikein hyvät ja viihtyisät. Tällä kertaa palaveerasin treenien jälkeen Juuson kanssa Lepuskin Basessa ja Juusokin tuntui pitäneen treeneistä ja uudesta biisistä. Basessa Juusolle myös selvisi, että Stephen Is Writing Dreamsia ollaan pudottamassa pois treenibiisien joukosta, jota hän järkyttyneenä kritisoi. Kyseinen biisi on kuulemma rumpalille mukava soitettava. Ensi viikon vakiovuoro on saattaa jäädä käyttämättä Ollin menojen vuoksi, mutta eiköhän treenit saada kuitenkin pidettyä vaikka lauantaina.
* Biisien linkit voivat johtaa mitä oudoimpiin versioihin (demoja, pelkkiä riffejä, erittäin vanhoja nauhoituksia täysin eri kokoonpanolla), eikä niistä siten saa välttämättä oikeaa kuvaa biisistä.
perjantai 2. maaliskuuta 2007
Lihavuus on syntiä!
Lihavilla ihmisillä ei ole itsekuria. Lihavat ihmiset eivät pidä itsestään huolta ja heillä pitäisi olla korkeammat terveyskeskusmaksut. Lihavuus on aina omaa syytä. Lihavan ihmisen kanssa voi käydä kaljalla, muttei lähteä juhlimaan, koska lihavat eivät ole hyvännäköisiä. Lihavat ihmiset eivät urheile. Lihavat ihmiset ovat hassuja. Lihavat ihmiset ovat olleet ruoka-aikaan kotona. Lihavien ihmisten itsetunto on rautainen, joten heille voi huoletta huomauttaa heidän ulkonäöstään tai painonmuutoksesta.
Hoikka tai normaalipainoinen ihminen voi olla vaikkapa ankara, kunnianhimoinen, viisas, aina kohtelias, arvokas, kulmikas, hieno tai voimakas. Lihava ihminen on läski, ihrakasa, plösö, ylipainoinen, pallo tai ihan vitun läski.
Kukaan ei halua esitellä lihavaa ihmistä ystävilleen. Ärsyttävä lihava ihminen on paha. Lihavaa ihmistä voi sääliä, muttei ymmärtää.
-Coolhand (181cm/100kg)
Hoikka tai normaalipainoinen ihminen voi olla vaikkapa ankara, kunnianhimoinen, viisas, aina kohtelias, arvokas, kulmikas, hieno tai voimakas. Lihava ihminen on läski, ihrakasa, plösö, ylipainoinen, pallo tai ihan vitun läski.
Kukaan ei halua esitellä lihavaa ihmistä ystävilleen. Ärsyttävä lihava ihminen on paha. Lihavaa ihmistä voi sääliä, muttei ymmärtää.
-Coolhand (181cm/100kg)
torstai 1. maaliskuuta 2007
Pieni poppiprojekti
Koska meillä on koulusta pari viikkoa tällaista puolilomaa ja töitäkään ei ole tarjolla, niin ajattelin toteuttaa jo pitkään mielessäni hautuneen poppiprojektini. Pari kolme biisiä akustisesti, tai ainakin ilman säröä. Kitaroita, koskettimia ja basso, jos rummut mukaan niin sitten puhtaasti konesaundiset. Herkkiä ja kauniita biisejä ilman turhaa kikkailua.
Rekrytoin luottomieheni Ollin jo mukaan projektiin ja laulajaksi kaavailin Kukkaa joko yksin tai Ollin pariksi duettoon. Aion sanoittaa biisit suomeksi; englanniksi sanoittaminen on niin kovin rajoittavaa ja muutenkin on tuo luovan tekstin kirjoittaminen omalla äidinkielellä jäänyt liian vähälle. Sanoitukset eivät kyllä edustaisi poppia, sellaisia peruspoppitekstejä en yksinkertaisesti halua, tai edes osaa, kirjoittaa.
Pari omaa biisiä ainakin pitäisi saada aikaan. Tällä hetkellä ei valmiita ideoita ole, mutta sekin on osa projektin ideaa, että kaikki tehtäisiin nopealla aikataululla alusta asti. Kolmanneksi biisiksi voisi tulla joku kevyt cover-versio jostain raskaammasta biisistä, täysin uudella sovituksella luonnollisesti. Toisaalta Kentin Utan dina antetagin coveroiminen houkuttaisi tällä hetkellä kovasti, mutta siihen biisiin kajoamalla en varmasti saisi mitään positiivista aikaan.
Toivottavasti parin viikon kuluttua minulla on tarjota linkit valmiisiin biiseihin täällä blogissani.
Rekrytoin luottomieheni Ollin jo mukaan projektiin ja laulajaksi kaavailin Kukkaa joko yksin tai Ollin pariksi duettoon. Aion sanoittaa biisit suomeksi; englanniksi sanoittaminen on niin kovin rajoittavaa ja muutenkin on tuo luovan tekstin kirjoittaminen omalla äidinkielellä jäänyt liian vähälle. Sanoitukset eivät kyllä edustaisi poppia, sellaisia peruspoppitekstejä en yksinkertaisesti halua, tai edes osaa, kirjoittaa.
Pari omaa biisiä ainakin pitäisi saada aikaan. Tällä hetkellä ei valmiita ideoita ole, mutta sekin on osa projektin ideaa, että kaikki tehtäisiin nopealla aikataululla alusta asti. Kolmanneksi biisiksi voisi tulla joku kevyt cover-versio jostain raskaammasta biisistä, täysin uudella sovituksella luonnollisesti. Toisaalta Kentin Utan dina antetagin coveroiminen houkuttaisi tällä hetkellä kovasti, mutta siihen biisiin kajoamalla en varmasti saisi mitään positiivista aikaan.
Toivottavasti parin viikon kuluttua minulla on tarjota linkit valmiisiin biiseihin täällä blogissani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)