Suuret poistuvat areenalta

Vuoden 1997 Tour de Francen voittaja ja olympiakultamitalisti Jan Ullrich lopetti ammattipyöräilyuransa. Nyt Ullrichin jätettyä areenan nuoremmille, Marco "Il Pirata" Pantanin kuoltua huumeiden yliannostukseen, Lancen lopetettua uransa seitsemänteen Tourin voittoonsa ja Leijonakuningas Mario Cipollinin sekä yhden päivän klassikkokilpailujen erikoismiehen Flaanderin leijonan Johan Museeuwin lopetettua, viimeisen kymmenen vuoden suurista pyöräilynimistä jatkaa enää ikinuori Erik Zabel.

Suurista pyöräilijäpersoonista uransa ilta-auringossa paistattelevan Zabelin ohella jatkavat toki Sasha Vinokourov ja Paolo Bettini, mutta heidän saavutuksensa eivät vedä vertoja yllä lueteltujen miesten voitoille. Kulunut kymmenen vuotta oli pyöräilyssä kiistatta Lancen aikaa. Ullrich tullaankin muistamaan suurten voittojensa sijaan Lancen arkkivihollisena. Viisi kertaa hän Lancen Tourilla haastoi, ja aina hävisi, ollen yhteensä neljä kertaa toinen (tosin kerran Pantanille hävinneenä). On vaikea sanoa johtuiko Lancen voittamattomuus fyysisestä vai psykologisesta ylivoimasta Ullrichiin nähden. Mutta osa Lancen hohdosta on eittämättä Ullrichin ansiota, silllä tuo hurjasti irvistävä saksalainen antoi aina kaikkensa pysyäkseen Lancen perässä.

Ensi kesän suurten ympäriajojen pöytä on katettu Ivan Bassolle. Seuraavat vuodet tulevat osoittamaan nousevatko hän tai vaikkapa Tom Boonen tai Alejandro Valverde uransa lopettaneiden mestareiden kaltaisiksi pyöräilylegendoiksi.

End of Innocence

Uusi biisi on nyt sitten siinä kunnossa, että sitä voi alkaa treenata. Nimeksi tosiaan tuli End of Innocence. Taitaa mennä ensi perjantaihin, ennen kuin päästään poikien kanssa kokeilemaan, kuinka biisi lähtee taittumaan käsittelyymme.

Päädyin sitten lisäämään alkuperäiseen biisin aihioon vain loppuun kitarariffiharmonian. Alun perin ajattelin jotain kokeilevampaa rytmikikkailua c-osaksi, mutta päädyin lopulta teemani mukaiseen ratkaisuun ja tein biisistä helposti soitettavan menopalan.

Yhdeksän kirjaa

Kukin Hesarin kriitikko on listannut "Kriitikot esittäytyvät"-sivuilla yhdeksän kirjaa, jotka ovat tehneet vaikutuksen tai olleet muuten kriitikolle merkittäviä. Koska itsekin aloitin kriitikon urani tuossa muutama postaus sitten, niin minäkin päätin listata yhdeksän minulle merkittävää kirjaa (ei missään erityisessä järjestyksessä):

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Pako tästä maailmasta. Nuoruusvuosieni suosikki iskee edelleen. Edes romaanista tehdyn elokuvan hehkutus ei ole muuttanut tapaani kokea Tolkienin maailma (ja se eroaa huomattavasti elokuvasta). Sormusten herran yhteydessä täytyy myös mainita Hobitti, koska se on merkittävä osa kokonaisuutta, vaikka onkin tyylillisesti erilainen.

Timo Kaitaro: Runous, raivo, rakkaus
Miltei kaikki tietämisen arvoinen surrealismista selkeällä suomen kielellä. Aiheutti pari vuotta sitten henkilökohtaisen surrealismi-innostuksen, jolle ei näy loppua.

Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee
Luin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana mökillä halkojen pilkontahommien lomassa. Teki vaikutuksen suoruudellaan. Jokaisella lukukerralla olen romaanista jotain uutta löytänyt. Määritellään joskus traagiseksi rakkaustarinaksi, mutta siitä ei lopulta ole kyse.

Peter Hoeg: Rajatapaukset
En ennen Rajatapauksia tiennyt että niinkin voi kirjoittaa. Monitasoista ja todella aivoja haastavaa, mutta palkitsevaa. Hoegin (mistä pirusta sen tanskalaisen öön saa?) kohdalla voin jatkaa ylistyssanojen listaa loputtomiin. Hänen paras kirjansa on vaikea valita, sillä myös Kuvitelma 20. vuosisadasta ja Kertomuksia yöstä ovat loistavia.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa
Muutti suuresti maailmankuvaani ja loi uskoa parempaan huomiseen. Tietokirja joka on kirjoitettu kuin romaani.

Eino Leino: Suuri runokirja (kokoelma kaikista Leinon runoista)
Leinolta olisi väärin nostaa yhtä teosta ylitse muiden. Kaikkien aikojen taitavin suomen kielen käyttäjä. Mitallisiin runoihin ahdetut merkitykset ja tunnelman luonnit saavat välillä haukkomaan henkeä.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Helpohko lukea, mutta mitä kaikkea tapahtuukaan? Ja miten Jeesus liittyy tarinaan? Uskomatonta kerroksellisuutta ja asiaa niin paljon, että kirja on ollut minulle aina todella hidaslukuinen. Eteenpäin ei uskalla kiirehtiä ennen kuin on kunnolla pureskellut luetun.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Kuten joku viisas joskus totesi: "Ensimmäinen suomeksi kirjoitettu romaani on samalla se paras." Samalle tasolle on ehkä ylletty, mutta kukaan ei ole vielä pistänyt paremmaksi.

Stefano Benni: Elianto
Mielikuvituksen ja fantasian riemukavalkaadi. Hauskan ja oudon seassa on myös paljon koskettavaa ja yhteiskuntakritiikkiä. Bennistä täytyy mainita, että hän on ainoa suosikkikirjailijoistani, joka minulla on ollut kunnia tavata henkilökohtaisesti. Keplossani on jopa hänen omistuskirjoituksensa!


(Syvimmät pahoitteluni sovinismistani)

Uuden biisin sanoitus

No nyt sain jotain aikaan. Ei mitään elämää suurempaa, mutta onpahan Ollilla jotain laulettavaa seuraavissa treeneissä.

End of Innocence

By living through these years
what have I achieved?
I am still starving
and the air is still thin
Is there some other way?
Is there some other side?
I need to find some way
to manage to see the next day

Storm is gathering, sky is gray
My heart is heavy, my soul is restless
I want to go, I want to go
I want to be there as hell breaks loose

Lion for one day
The day I'll taste blood
I have no questions anymore
concerning which course to take
Sweet rain washes my wounds
as I ride towards my doom
This is the right thing to do
I'll never be humiliated again

Storm is gathering, sky is gray
My heart is heavy, my soul is restless
I want to go, I want to go
I want to be there as hell breaks loose


Ja englannin kieltä taitavat kielipoliisit tarkkana! Kommentoikaa kaikkea muutosta/hiomista kaipaavaa.

Uusi biisi

Sain vihdoinkin soitettua nauhalle uuden biisin aihion. Biisin loppuun on kyllä mietittynä myös c-osa ja sen yritän laittaa nauhalle huomenna. Tällä kertaa nauhoitin riffit sampleiksi ja kokosin sitten yhteen Renoisella. Sitten lopuksi yhdistin Adobe Auditionilla Renoisella waviksi renderoidut rummut, basson ja kitarat.

Yritin tehdä biisistä sellaisen, että bändi tykkäisi sitä soittaa ja tinkiä samalla vähän omista ambitioistani. Nyt löytyy toivottuja kitaraharmonioita ja meno on muutenkin aika tanakkaa. Ja kyllähän tuossa hieman harjoittelemistakin on.

Nimeä biisillä ei vielä ole, kun ei ole sanoitustakaan. Ei ole oikein tullut inspiraatiota kirjoittaa mitään englannin kielistä, joten ei ole sanoitustakaan syntynyt. Jos teillä rakkaat lukijat on hyviä aiheita tekstille tai mieleen tulee inspiroivia englannin kielisiä sanoja tai lauseita, niin kertokaa niitä toki minulle.

Perjantaiaamu

Netti oli puoltoista päivää alhaalla ja oon flunssaisena ollut koko ajan kotona. Tuskaa on siis ollut nettiriippuvaiselle. Tänään olisi bänditreenit mutta nyt on kyllä pakko jättää väliin, kun ei tämä olo helpota. En tiedä oisko pitäny jättää poikia infoamatta etten ole tulossa treeneihin, niin oisivat voineet kerrankin kokeilla mitä saavat aikaan ilman mua ;)

Tänään kyllä nauhoitan jotain kitaroita siihen uuteen biisiin, kun en ole mitään saanut koko viikkona aikaan. Biisistä puuttuu edelleen koukku ja rakennekin on hieman epäselvä, mutta ehkä se alkaa muotoutumaan jos jotain laittaa nauhalle.

Lostloren treenit perjantaina 16.2.2007

Perjantain treenit jäivät hieman lyhyiksi, eli reilun tunnin mittaisiksi, kun Ollin piti käydä jossain edustamassa itseään vielä ennen UWSSocin keikkaa. Juuso oli Levillä laskettelemassa, joten kokoonpano oli tällä kertaa minä - kitara ja mikki, Ville - kitara ja Olli - mikki ja basso.

Treenit lähtivät perinteisesti käyntiin: City of Sun, True Believer, Moonlight Park, Stephen Is Writing Dreams, Wicked Dreams ja Beyond Expectations. Pienen tauon jälkeen vedettiin muutama kerta Beyond Expectationsia, sitten muut biisit ja lopuksi tietysti vauhdikas Tonttu, tällä kertaa nelisäkeistöisenä, joista viimeinen oli Villen sooloa.

Beyond Expectations tuntuu alkavan toimia kerta kerran jälkeen paremmin. Soitto alkaa tulla selkäytimestä ja etenkin alkupuolella Ollin laulu pääsee herkkyydessään oikeuksiinsa. Pidän kysyisen biisin tekstiä edelleenkin erittäin hyvänä ja se tuntuu kaikin puolin sopivan Ollin laulettavaksi, kun sitä ei tarvitse yrittää huutaa.

Sen sijaan Stephen Is Writing Dreams alkaa tympiä. Mielestäni se on liian tasapaksua junttausta. Keskustelin biisistä Villen kanssa treenien jälkeen. Villen mielestä siinä on kyllä hyviä riffejä, mutta osat eivät toimi keskenään. Ville ei myöskään pidä biisin loppupuolen akustisesta kohdasta. Itse taas pidän akustista kohtaa ainoana junttausta tasapainottavana elementtinä koko biisissä. Biisille lienee syytä tehdä jotain tai sitten se pitää vain raa'asti hylätä.

Ensi perjantaina pitäisi taas kaikkien päästä treeneihin ja nyt tarjolla saattaa olla myös jo pari viikkoa lupailemani uusi biisi.

Paska olo

En viitsinyt mennä häiritsemään muiden koulupäivää räkätaudillani. Flunssan ja kroonisen rahapulan vuoksi en myöskään jaksa mennä ostamaan tänään ilmestynyttä Peter Hoegin Hiljainen tyttöä. Kirjasta on arvostelu päivän Hesarissa. En lukenut sitä vielä, mutta ingressi kertoi, että arvostelijan mielestä tämä kirja ei yllä kirjailijan aiemman tuotannon tasolle. No, hankin sen kyllä joka tapauksessa.

Bänditreeneistä on pitänyt kirjoittaa treenipäiväkirjaa, kun nyt on taas foorumi missä sitä pitää. Samoin IS-Liigapörssin vaihtuvista tilanteista voisi tänne kirjoitella, jos tilanne ei jälleen kerran olisi luisumassa niin masentavaan suuntaan. Katsellaan mitä saan aikaan sairastelupäivänäni...

Tallinnasta Helsinkiin

Tuli tänään käytyä Tallinnassa. Kyris on vanhan kauppislaisten viiniseuran kanssa järjestämässä isoja pippaloita ja olin apumiehenä kantamassa yli kolmensadan euron viinoja Suomeen. No, paluumatkalla oli tylsää ja tuli aloiteltua tissuttelu. Hieman huppelissa siis olen ja menköön tämä ilta näin, mutta viikolla on taas aloitettava tipattomuus.

On pitänyt kirjoittaa perjantain treeneistä treenipäiväkirjaa, kun aiemmin sellaista pidin foorumillani. Foorumia ylläpitänyt firma katosi ja sitä myötä myös foorumini ja treenipäiväkirjat. Nyt en kuitenkaan jaksa sitä kirjoittaa.

Perjantaina olin illalla UWSSocin levynjulkkarikeikalla ja diggailin kovasti, vaikka eriäviäkin mielipiteitä kuulin. Jussi taas valitteli kiireitänsä ja keikkailun raskautta... ei siis mitään uutta auringon alla.

Tänään siis näin, huomenna kouluun.

Kirja- ja leffa-arvostelu

Luodataanpas sielunmaisemaan seuraavaksi parilla arvostelulla.

Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia

Hotakaisen toiseksi uusin kirja on jälleen taattua tavaraa. Hotakainen on mielestäni yksi tämän hetken vakuuttavimmista suomalaisista kirjailijoista ja kuvaa tarkasti tavallisen suomalaisen ihmisen elämää.

Sydänkohtauksia sijoittu 70-luvulle ja kertoo perheestä, jossa mies, Raimo, on täysin hurahtanut väkivaltaelokuviin. Perheen arki mullistuu kun amerikkalainen filmiryhmä tulee Pohjois-Helsinkiin kuvaamaan Kummisetää. Asetelma on sinällään jo niin absurdi, että kielimuuriin ei kiinnitetä mitään huomiota, vaan kaikki kirjan hahmot puhuvat sujuvasti samaa kieltä keskenään.

Raimon vaimolla Ilonalla alkaa hiljalleen keittää yli, kun kaikki kotityöt ja lasten hoitaminen jäävät täysin hänen vastuulleen, työttömän Raimon juostessa leffaryhmän perässä ja kuvitellessaan pääsevänsä mukaan elokuvan tekoon. Vaikka aviopuolisot ovat läheisiä, he eivät loppujen lopuksi ymmärrä toisiaan ja toistensa tarpeita. Konflikti kasvaa hiljalleen ja purkautuu lopussa Hotakaiselle tyypilliseen tapaan hienosti. Loppu ei lässähdä eikä mene yli, se toimii juuri sellaisenaan.

Sydänkohtauksia on hyvä kirja, muttei yllä Hotakaisen parhaan, Juoksuhaudantien, tasolle.


Tarkovski: Stalker

Tarkovskin klassikkoelokuva Stalker oli hyvin vakuuttava, vaikken siitä juuri mitään ymmärtänytkään. Poliisit piirittävät Vyöhykettä, jolla sijaitsee huone jossa kaikki toiveet toteutuvat. Salaiset reittit Vyöhykkeelle tuntee Stalker, mies joka vie ihmisiä toiveiden huoneeseen.

Reitit on valittava tarkoin ja koko ajan tulee pelätä pahinta, vaikkei siihen mitään syytä olisikaan. Eivätkä pelot koskaan aineellistu. Vettä on paljon, se peittää alleen kaikenlaista, ehkä myös ne salatuimmat toiveet. Vesi virtaa ja virtaus on muutosta. Kuinka turvallista on mennä huoneeseen jossa salatuimmatkin toiveet toteutuvat?

Tämän enempää en pysty Stalkerista kertomaan. Vaikuttava elokuva, mutta en suosittele toiminnan ystäville.


Aloitin Hotakaisen jälkeen lukemaan Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Teos on sukukertomus, eikä siten aiheeltaan minua suuresti kiinnosta, mutta miljöö, 1900-luvun alun Helsinki, sitäkin enemmän. Ensi viikolla pitäisi ilmestyä suomeksi Peter Hoegin uusin romaani Hiljainen tyttö. Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Perusasioita

Nyt kun on kahdella kirjoituksella lämmitelty niin voidaankin siirtyä asiaan. Rakkaat lukijat, minulla on niin paljon kerrottavaa teille. Mutta aloitetaan nyt tällaisilla asioilla:

Ensiksikin
kovasti on heti kyselty, että mitä tämän blogin nimi Les champs magnétiques (Magneettikentät) tarkoittaa. Kyseessä on surrealismin uranuurtajien André Bretonin ja Philippe Soupault'n vuonna 1920 julkaisema ensimmäinen surrealistinen teos. Teoksen nimi (ja itseasiassa koko teos) on syntynyt automaatiokirjoitusta hyväksi käyttäen, eli se on kummunnut mahdollisimman suoraan tekijöidensä alitajunnasta. Tätä ajatusta vaalien valitsin blogilleni ensimmäisen nimen joka mieleen tuli. Ja kun jo valmiiksi ajattelin surrealismia ja sen ympärillä ajatukseni muutenkin pyörivät, niin blogin nimen valinnan ei pitäisi aiheuttaa ihmetystä.

Toiseksi
tutustutaan hieman talouteemme (minä ja Kukka) täällä kuunnellun musiikin avulla. Seuraavan listauksen olen ottanu last.fm-sivultani, joten siinä on vain koneella kuunnellut ämppärit. CD:ltäkin soi meillä paljon musiikkia, mutta siihen en puutu tässä. Eli mitä bändejä ja artisteja olemme viimeisen vuoden aikana kuunnelleet eniten:
1. Kent
2. CMX
3. Mew
4. In Flames
5. Tori Amos
6. The Fife Corners Quintet
7. Norah Jones
8. José Gonzales
9. Johnny Cash
10. The Chant

Kent ja CMX taistelevat jatkuvasti kärkisijasta. Mewin kuuntelu on hieman vähentynyt, kesällä se oli valtaisaa.

No, mitäs biisejä täällä sitten on kuunneltu:
1. Kent: Dom som försvann
2. In Flames: Come Clarity
3. CMX: Taivaanääreläiset
4. Kent: Den döda vinkeln
5. Kent: Mannen i den vita hatten (16 år senare)

Huh, onpas Kent-painotteista. No, hienoja biisejä ovat nuo kaikki. Voisikohan tästä päätellä että diggailemme Kentiltä harvemmista biiseistä kuin muilta bändeiltä. Uusin Kent-löytömme on muuten B-sidor levyltä löytyvä Utan dina andetag. Se tullee nousemaan tälle listalle.

Katsotaampas vielä jotain muuta mitä kuuntelemme ihan sattuman varaisesti. Vaikka 50. eniten kuunneltu artisti/bändi ja sadanneksi eniten kuunneltu kappale.

50. Peter, Björn and John
100. Moonspell: Let the Children Cum to Me...

Lopuksi
ex-ex-tyttöystävän veljen tapaaminen oli muuten ihan mukavaa, tutuista juteltiin. Hieman ehkä oli varauksellista näin pitkästä aikaa. Toki sovittiin että pidetään yhteyttä, mutta ainahan niin sanotaan... Sähly ei mennyt yhtä hyvin. Pallo poltteli lavassa ja kunto ei edelleenkään riitä mihinkään.

Haapavesi on täysin motissa

Haapavesi on kaukana. Vähän samalla tavalla kuin valonnopeus on aina sama havainnoitsijasta ja sen omasta nopeudesta huolimatta, myös Haapavesi on aina kaukana tarkastelupaikasta huolimatta.

Kyseisessä jumalien hylkäämässä paikassa olisi mainion opinahjomme Humakin sählyturnaus. Koska Haapaveden opisto ei järjestä pe-la-yöksi majoitusta ja pelit alkavat lauantaiaamuna klo. 9.00, tuntuu kyseiseen tapahtuman osallistuminen mahdottomalta. Vai miltä kuulosta yön läpi bussissa ryyppääminen ja sitten perille päästyä kentälle hyppääminen. Sydänlihaksen tulehdus vai psykoosi? Vai molemmat?

Duact maitokauppoihin

Taidan olla allerginen jollekin uudelle. Sellaisella pärskimisellä alkoi tämäkin päivä.

Tämä on oikein aktiiviviikko: koulua, sulkista, sabaa, bänditreenit, UWSSocin keikka - ja tämä kaikki ilman alkoholia. Lääkäri kertoi noin kuukausi sitten että mun maksan gamma gt-arvo on 193, kun sen pitäisi olla normaalisti alle 30. Ja gamma gt on siis se viina-arvo. Välillä lipsuu, mutta aika hyvin on tipattomuus pitänyt.

Kohta pitäisi mennä kaupunkiin kahville ex-ex-tyttöystävän veljen kanssa. En tiedä suostuiko kahville kohteliaisuudesta vai haluaako muutenkin olla yhteyksissä. No, se selvinnee tunnelmasta tänään.