Oltiin viikonloppua viettämässä Kukan isällä Joensuussa. Kaupunki ei ole kovin viehättävä, mutta lauantaina kävimme Kolilla. Se oli paluuni tuohon Suomen kuuluisimman kansallismaiseman katselupaikkaan ensimmäistä kertaa noin kahdenkymmenenviiden vuoden tauon jälkeen. Maisema oli edelleen hieno, vaikken edelliskerrasta mitään muistakaan. No, aika monesta maalauksesta se on tuttu.
Matka oli muutenkin hieno esimerkiksi ruoan ja juoman suhteen. Ensinnäkään Joensuussa ei tullut ryypiskeltyä, koska yritän leikkiä hienoa vävykokelasta. Toiseksi, koska kävimme lauantaina Rossossa syömässä ja uskaltauduin kokeilemaan Ilmari-ruispizzaa (täytteenä kylmäsavulohta, sipulia ja tilliä) ja se oli käsittämättömän hyvää. Tänään sunnuntaina vielä Jarmo (Kukan isä) veti ässän hihasta ja repäisi pakastimesta kuhafileitä. Minä tietysti loihdin muiden läsnäolijoiden kanssa niistä juhlalounaan.
Paluumatkan lopulla tissuttelimme Kukan kanssa junan ravintolavaunussa pari kaljaa, ja täytyy kyllä jälleen todeta, että mikään ei ole niin hienoa kuin junassa ryyppääminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti