Luin pitkästä aikaa Peter Høegin Lumen tajun. Olen pitänyt kyseistä teosta Høegin keveimpänä, outona jännitystarinana. Kymmenen vuotta elämää ja lukemista kuitenkin ilmeisesti kehittää, koska nyt koin teoksen eri tavalla. Tarina on vain raamit ajatuksia herättäville ajatuksille. Lumen taju nousee nyt mielessäni ansaitulle paikalleen Høegin muiden mestariteosten rinnalle. Se on kirjailijan teoksista varmasti vetävin ja koukuttavin, mutta ei siitä huolimatta siis yhtään sen vähempi arvoinen, kuin esimerkiksi Rajatapaukset tai Kuvitelma kahdennestakymmenennestä vuosisadasta.
Mitä ajatuksia Lumen taju sitten minussa herättää. Se kertoo rakkauden monimutkaisuudesta ja monimuotoisuudesta; rakkauden ambivalentista luonteesta, kuinka rakastaminen on yhtäaikaa niin kovin helppoa ja vaikeaa. Tämä on minulle teoksen kantava teema. Muina teemoina voi esiin nostaa ääriolosuhteet ja niissä selviytymisen sekä yksilön vaikutusmahdollisuudet missä tahansa systeemissä.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti