Yöllisiä

Pikkutunneilla, pamien aikaansaamassa turtuneessa ja rauhallisessa, mutta unettomassa tilassa päätin kirjoittaa pitkästä aikaa jotain tänne.

Viime ajat ovat olleet minulle hyvin raskaita. Elämässäni tapahtuu paljon ihania asioita: Olen ollut kaksi ja puoli kuukautta onnellisesti naimisissa, Kukka odottaa toivottua ja valmiiksi rakastettua lasta, tein sopimuksen opiskelun aloittamisesta, joka ainakin jollain tasolla turvaa "urani" jatkoa, olen ollut kaksi kuukautta tupakoimatta, olen onnistunut olemaan viikon eräänlaisella dieetillä ongelmitta...

Mutta olen nyt ollut myös puolitoista viikkoa sairauslomalla. Pää ei kestä. Ahdistaa, masentaa, vituttaa, kaikki ottaa niin koville. Pidän työstäni, mutten nyt kykene tekemään sitä; en olemaan tekemisissä ihmisten kanssa muuten kuin omilla ehdoillani. Olen käynyt tämän viikon aikana kerran sairaanhoitajan vastaanotolla ja kahdesti lääkärillä. Huomenna on edessä psykiatri. Ensimmäisestä kerrasta ei liene mitään iloa. 45 minuuttia aikaa selittää yli kymmenen vuoden sairauskertomus. Ja toivoa että kuuntelija uskoo.

Bändin kanssa on ollut mielenkiintoista aikaa. Lostlore on tekemässä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen biisiä yhdessä ja ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla. Siitä tulee hyvä olo. Vielä kun jaksaisin panostaa kyseisen biisin työstämiseen kotonakin enkä vain treeneissä. Etenkin sanoitukseen pitäisi löytää joku idea. Kaikki mitä voi kirjoittaa vain tuntuu niin mitättömältä. Ja pitäisi kokeilla miten biisiin yhdistyy yksi aiemmin kesken jäänyt biisinaihio, jonka liittämisestä tähän uuteen biisiin sain idean rytmitysten samankaltaisuuden vuoksi.

Tämä yllättävä kollektiivisen biisinteon aktivoituminen todisti, että treenejä kannattaa pitää vaikka kaikki eivät olisi paikalla. Jos Juusokin olisi ollut treeneissä, olisimme todennäköisesti vain soittaneet biisit läpi ja lähteneet pois.