Nyt kun on kahdella kirjoituksella lämmitelty niin voidaankin siirtyä asiaan. Rakkaat lukijat, minulla on niin paljon kerrottavaa teille. Mutta aloitetaan nyt tällaisilla asioilla:
Ensiksikin
kovasti on heti kyselty, että mitä tämän blogin nimi Les champs magnétiques (Magneettikentät) tarkoittaa. Kyseessä on surrealismin uranuurtajien André Bretonin ja Philippe Soupault'n vuonna 1920 julkaisema ensimmäinen surrealistinen teos. Teoksen nimi (ja itseasiassa koko teos) on syntynyt automaatiokirjoitusta hyväksi käyttäen, eli se on kummunnut mahdollisimman suoraan tekijöidensä alitajunnasta. Tätä ajatusta vaalien valitsin blogilleni ensimmäisen nimen joka mieleen tuli. Ja kun jo valmiiksi ajattelin surrealismia ja sen ympärillä ajatukseni muutenkin pyörivät, niin blogin nimen valinnan ei pitäisi aiheuttaa ihmetystä.
Toiseksi
tutustutaan hieman talouteemme (minä ja Kukka) täällä kuunnellun musiikin avulla. Seuraavan listauksen olen ottanu last.fm-sivultani, joten siinä on vain koneella kuunnellut ämppärit. CD:ltäkin soi meillä paljon musiikkia, mutta siihen en puutu tässä. Eli mitä bändejä ja artisteja olemme viimeisen vuoden aikana kuunnelleet eniten:
1. Kent
2. CMX
3. Mew
4. In Flames
5. Tori Amos
6. The Fife Corners Quintet
7. Norah Jones
8. José Gonzales
9. Johnny Cash
10. The Chant
Kent ja CMX taistelevat jatkuvasti kärkisijasta. Mewin kuuntelu on hieman vähentynyt, kesällä se oli valtaisaa.
No, mitäs biisejä täällä sitten on kuunneltu:
1. Kent: Dom som försvann
2. In Flames: Come Clarity
3. CMX: Taivaanääreläiset
4. Kent: Den döda vinkeln
5. Kent: Mannen i den vita hatten (16 år senare)
Huh, onpas Kent-painotteista. No, hienoja biisejä ovat nuo kaikki. Voisikohan tästä päätellä että diggailemme Kentiltä harvemmista biiseistä kuin muilta bändeiltä. Uusin Kent-löytömme on muuten B-sidor levyltä löytyvä Utan dina andetag. Se tullee nousemaan tälle listalle.
Katsotaampas vielä jotain muuta mitä kuuntelemme ihan sattuman varaisesti. Vaikka 50. eniten kuunneltu artisti/bändi ja sadanneksi eniten kuunneltu kappale.
50. Peter, Björn and John
100. Moonspell: Let the Children Cum to Me...
Lopuksi
ex-ex-tyttöystävän veljen tapaaminen oli muuten ihan mukavaa, tutuista juteltiin. Hieman ehkä oli varauksellista näin pitkästä aikaa. Toki sovittiin että pidetään yhteyttä, mutta ainahan niin sanotaan... Sähly ei mennyt yhtä hyvin. Pallo poltteli lavassa ja kunto ei edelleenkään riitä mihinkään.
torstai 15. helmikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
sanonpa vain tähän väliin että utan dina andetag on kyllä oikein hyvä biisi myös minun mielestäni! on tullut diggailtua jo -huh- vuosia. :O
Lähetä kommentti