Perjantaina otin Jonin kanssa yhteen Otaniemen tennispyhätössä. Asfalttikausi sai heikon avauksen, kun annoin täysaloittelija-Jonille kaksi peliä 6-2 voitossani. Pisteitä Joni ei sentään juurikaan itse tehnyt, vaan hänen pisteensä tulivat omista helpoista virheistäni.
Sunnuntai-iltana Juho sai revanssinsa ja voitti minut Leppävaarassa 6-3. Peli eteni tasaisena 3-3-tilanteeseen asti, mutta siinä vaiheessa pari aiempaa pitkäksi venynyttä peliä veivät veronsa ja hävisin loput peleistä, kun jalat eivät enää liikkuneet ja keskittyminenkin katosi.
Tänään sitten minä otin revanssin ja voitin Juhon 6-4. Peruslyönnit alkavat kummallakin löytyä, syötöt sen sijaan eivät. Kun ykkössyötöt eivät osu ruutuun ja kakkossyötöt ovat kummallakin aivan liian hiljaisia, niin vastaanottaja saa aina aloitteen. Tästä todisteena Juhon neljä ja minun viisi syötönmurtoa. Lopuksi sain pidettyä oman syöttöni ja vein sillä ottelun.
Syöttöihin pitäisi siis panostaa ja niitä voisi jopa harjoitella! Tärkeä pelikirjatekninen prinsiippi Juhoa vastaan on hänen rystynsä painostaminen. Se on hänellä huomattavasti kämmentä heikompi, ja teinkin muutaman pisteen saatuani palautettua kakkossyötön hänen rystylleen.
Tennis on mukavaa ja mulla on kotiasiat kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti