Jälleen tennistä

Kuinka yllättävää, että kirjoitan tennispeleistä tänne blogiini vain voittojeni jälkeen. Sunnuntaina hävisin Juholle bänditreenien jälkeen Otaniemen roudan syömällä asfalttikentällä; muistaakseni 2-6.

Taas kerran neljä ensimmäistä peliä menivät niin, että veimme toistemme syötöt. Sen jälkeen Juho vei kaikki pelit. Pelasin todella huonosti, selvästi alle oman (muutenkin heikon) tasoni. Syitä voi etsiä vaikka mistä, mutta jostain syystä ensimmäisenä tuli mieleen ottelua ennen olleet kolmen tunnin bänditreenit. Vaikkei soittaminen fyysisesti kulutakaan, niin paras henkinen lataus saattoi mennä siihen. Joka tapauksessa peli oli puoleltani luokatonta. Ainoa valon pilkahdus oli viimeisen pelin nousuni kolmen Juhon ottelupallon tilanteesta tasoihin. Senkin pelin kuitenkin loppujen lopuksi hävisin.

Revanssin otin sitten keskiviikkona Leppävaaran tennispyhätössä. Jouduin jo 4-1 tappioasemaan, kun Juho oli todella pitkän pelin jälkeen saanut pidettyä syöttönsä (muut kyseisistä viidestä pelistä päättyivät luonnollisesti breakeihin). Pahasta tappiotilanteesta sisuuntuneena päätin alkaa pelata puhtaasti pelikirjani mukaisesti ja pommittaa Juhon rystyä aina kun se suinkin oli mahdollista. Yritin jopa suunnata kaikki kakkossyöttöni hänen rystylleen. Taktiikkani tuotti tulosta ja Juhon huonojen rystypalautusten ja ennen kaikkea hänen kaksoisvirheidensä ansiosta voitin lopulta 6-4. Vein siis lopulta neljä peliä putkeen.

Tällä hetkellä johdan tämän kesän otteluissa (erissä) Juhoa muistaakseni 3-2. Olemme voittaneet vuorotellen, joten seuraava vuoro olisi taas Juholla. Katsotaan miten käy.