Vuoden 1997 Tour de Francen voittaja ja olympiakultamitalisti Jan Ullrich lopetti ammattipyöräilyuransa. Nyt Ullrichin jätettyä areenan nuoremmille, Marco "Il Pirata" Pantanin kuoltua huumeiden yliannostukseen, Lancen lopetettua uransa seitsemänteen Tourin voittoonsa ja Leijonakuningas Mario Cipollinin sekä yhden päivän klassikkokilpailujen erikoismiehen Flaanderin leijonan Johan Museeuwin lopetettua, viimeisen kymmenen vuoden suurista pyöräilynimistä jatkaa enää ikinuori Erik Zabel.Suurista pyöräilijäpersoonista uransa ilta-auringossa paistattelevan Zabelin ohella jatkavat toki Sasha Vinokourov ja Paolo Bettini, mutta heidän saavutuksensa eivät vedä vertoja yllä lueteltujen miesten voitoille. Kulunut kymmenen vuotta oli pyöräilyssä kiistatta Lancen aikaa. Ullrich tullaankin muistamaan suurten voittojensa sijaan Lancen arkkivihollisena. Viisi kertaa hän Lancen Tourilla haastoi, ja aina hävisi, ollen yhteensä neljä kertaa toinen (tosin kerran Pantanille hävinneenä). On vaikea sanoa johtuiko Lancen voittamattomuus fyysisestä vai psykologisesta ylivoimasta Ullrichiin nähden. Mutta osa Lancen hohdosta on eittämättä Ullrichin ansiota, silllä tuo hurjasti irvistävä saksalainen antoi aina kaikkensa pysyäkseen Lancen perässä.
Ensi kesän suurten ympäriajojen pöytä on katettu Ivan Bassolle. Seuraavat vuodet tulevat osoittamaan nousevatko hän tai vaikkapa Tom Boonen tai Alejandro Valverde uransa lopettaneiden mestareiden kaltaisiksi pyöräilylegendoiksi.
2 kommenttia:
Köyhät syntiset, rakkikoirat helvetistä. Eli linkissä vihdoin oma versioni tästä blogikulttuurista, saa levittää rajoitetusti.Ü Ullrichista ei kommentoitavaa tällä haavaa.
No niin, olihan sitä kommentoitavaa. Eli tässä lyhyehkö näkemykseni Jan Ullrichista:
Jan Ullrich syntyi Saksan Rostockissa 2. joulukuuta armon vuonna 1973. Hänen perheensä oli työläistaustainen, kuten monet muutkin asuinalueensa perheet. Köyhiä ei Ullricheillä kuitenkaan oltu, sillä he pystyivät kustantamaan poikansa pyöräilyharrastuksen jo melko nuorena.
Palataanpa kuitenkin vielä Janin synnyinpäivään. Oli siis joulukuun alku, talvinen ilta saksalaisessa työväenkaupungissa. Lunta sateli hiljakseen teollisuusalueen vierellä seisovan sairaalan pihaan, kun Herra ja Rouva Ullrich kaartoivat paikalle - luonnollisesti - saksalaisvalmisteisella automobiilillaan. Kovaa kyytiä he painelivat kohti synnytysosastoa jossa kätilö jo pariskuntaa odottelikin.
Synnytys oli melko helppo, vain reilu neljä tuntia, ja sitten jo potra Jan-poika tupsahtikin maailmaan. Isä poistui synnytyksen päätyttyä sairaalan käytävän päähän parvekkeelle, jossa poltti Meesterhans-sikarin, katseli alas sairaalan pihaan ja totesi mielessään: "Tuli terve poika, wunderbar! tuleekohan siitä pyöräilijä..?"
Lähetä kommentti